Sosiaalisessa mediassa vääristellään tietoja arktisesta merijäästä ja kiistetään ilmastonmuutoksen seuraukset

"'Merenpinta nousee, kun arktinen jää sulaa ilmastonmuutoksen vuoksi'", alkaa englanninkielinen twiitti, josta otettua kuvakaappausta on jaettu yli sata kertaa suomenkielisillä tileillä Facebookissa. Seuraavaksi twiitissä kiistetään tämä: "Oikein? VÄÄRIN! Arktisen jään laajuus on juuri ylittänyt vuosein 1981–2010 mediaanin."

Todisteena väitteelle twiitissä esitetään kartta otsikolla "Merijään laajuus, 22. joulukuuta 2022".

Image

Kuvakaappaus epätosia väitteitä esittävästä päivityksestä (otettu 19.1.2023)

Alkuperäisen twiitin julkaisi 24.12.2022 Dr Eli David -niminen käyttäjä, joka kuvaa itseään "tutkijaksi, luennoitsijaksi, yrittäjäksi & sijoittajaksi". Reuters teki tammikuussa 2022 faktantarkistuksen Davidin julkaisemasta harhaanjohtavasta twiitistä koronarokotteita ja pandemiatoimia koskien.

Davidin twiitti arktisesta jäästä jaettiin suomalaisella Twitter-tilillä, jossa osa alkuperäisestä tekstistä myös käännettiin suomeksi. Suomeksi Facebookissa laajasti levinneissä päivityksissä jaetaan kuvakaappausta tästä twiitistä, jossa näkyy sekä alkuperäinen versio että suomenkielinen käännös.

Epätodet väitteet arktisesta merijäästä ovat toistuva aihe ympäristöä koskevassa disinformaatiossa, jossa kiistetään ilmastonmuutoksen todellisuus. AFP on osoittanut vääriksi useita samanlaisia väitteitä aiemmin, esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

AFP haastatteli arktisen alueen asiantuntijoita, joiden mukaan päivityksissä vääristellään grafiikkaa arktisesta merijäästä. He sanoivat, että pitkän aikavälin aineisto osoittaa, että arktisen merijään määrä on vähenemässä. Vähentyminen on myös dokumentoitu hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) viimeisimmässä raportissa.

Mitä kartassa näkyy oikeasti?

Päivityksissä jaetussa kartassa näkyy osittainen lähdemaininta: "[--] tional Snow and Ice Data Center, University of Colorado Boulder".

National Snow and Ice Data Center (NSIDC) tekee tutkimusta maapallon jäätyneistä alueista ja siitä, kuinka ne vaikuttavat muuhun planeettaan ja yhteiskuntiin, keskuksen kotisivuilla kerrotaan. NSIDC julkaisee päivittäisiä ja kuukausittaisia karttoja senhetkisestä merijään tilanteesta Arktiksella ja Antarktiksella. Päivityksissä jaettu kartta arktisesta merijäästä 22.12.2022 on nähtävillä NSIDC:n arkistossa täällä sekä alla:

Image

Kartta arktisen merijään laajuudesta 22.12.2022 ( National Snow and Ice Data Center, University of Colorado Boulder)

Kartassa näkyy merijään laajuus valkoisella, ja merijään reunan vuosien 1981–2010 mediaani on merkitty oranssilla viivalla. Sosiaalisen median päivityksissä kuvanlaatu on kuitenkin heikompi, eikä kuvasta näe heti selvästi, missä oranssi viiva kulkee.

AFP pyysi asiantuntijoita tulkitsemaan karttaa. He sanoivat, että vaikka joillakin alueilla jää on ylittänyt vuosien 1981–2010 mediaaniviivan, muilla alueilla jää on selvästi kutistunut viivaan verrattuna. Heidän mukaansa kartta osoittaa kokonaisuudessaan, että merijään laajuus on vähentynyt. Tasainen vähentyminen näkyy myös arktisen merijään laajuudesta kerätyissä tiedoissa.

"Twiitissä näkyy laajuuskartta, jossa on vuosien 1981–2010 ääriviiva", NSIDC:n vanhempi tutkija Walt Meier sanoi AFP:lle sähköpostitse 17.1.2023. "On paikkoja, joissa laajuus on mediaanin kohdalla tai ylittää sen – esim. Itä-Grönlanninmerellä, osassa Baffininlahtea ja itäisellä Beringinmerellä. Mutta on muita alueita, joilla jäätä on mediaania vähemmän – Barentsin- ja Karanmerillä, läntisellä Beringinmerellä."

Thomas Lavergne Norjan meteorologisesta instituutista vahvisti tämän sähköpostitse 18.1. ja sanoi, että päivityksissä "luetaan väärin tietoja ja graafeja". "Merijäätä on vähemmän erityisesti Barentsinmerellä, eli Norjaa lähellä olevalla Arktiksen alueella", hän selitti. "Pääkehityssuunta on, että arktinen merijää vähentyy kaikkina vuodenaikoina."

Nykyiset arvot ovat "huomattavasti" vuosien 1981–2010 mediaanin alapuolella ja "jopa vuosien 1981–2010 alemman kymmenyksen alapuolella", Meier sanoi. "Viimeisimmät tiedot tammikuun 16. päivälle näyttävät, että vuoden 2023 laajuus on 13,41 miljoonaa neliökilometriä, kun taas vuosien 1981–2010 tammikuiden mediaanilaajuus on 14,41 miljoonaa neliökilometriä. Eli nyt ollaan miljoona neliökilometriä vuoden 1981–2010 mediaanin alapuolella."

Tässä NSIDC:n interaktiivisessa graafissa esitetään, kuinka merijään laajuus on muuttunut vuodesta 1979 tähän päivään.

Mitä tiedot kertovat?

Toisin kuin päivityksissä väitetään, arktisen merijään laajuus vähenee vuosi vuodelta. Meier selitti, että kokonaiskehityssuuntana on, että vuodesta 1979 lähtien merijään laajuus on vähentynyt 3–4%:lla talvikuukausina vuosikymmenessä. Alla oleva graafi kuvaa, kuinka merijään keskimääräinen joulukuinen laajuus on vähentynyt:

Image

Joulukuissa vuosina 1979–2022 mitattu merijään kuukausittainen laajuus on vähentynyt 3,5%:lla vuosikymmenessä. ( National Snow and Ice Data Center)

Alla oleva vertailu arktisen merijään laajuudesta joulukuussa 1999 (vasemmalla) ja joulukuussa 2022 (oikealla) osoittaa jään kutistumisen vuosien 1981–2010 jäänreunan mediaaniin verrattuna:

Image

Vertaus arktisen merijään keskimääräisestä laajuudesta joulukuussa 1999 ja joulukuussa 2022 näyttää, kuinka merijään laajuus kutistuu. ( National Snow and Ice Data Center, University of Colorado Bouler)

Vaikka merijään laajuus voi vaihdella, se on keskimääräisesti vähentynyt vuosi vuodelta.

Meier selitti, että viimeksi merijään kokonaislaajuus oli lähellä vuosien 1981–2010 mediaania toukokuun 2012 lopussa. Saman vuoden syyskuussa laajuus kuitenkin saavutti satelliittikuvilla tehdyn mittaushistorian pienimmän arvon.

Kuten NSIDC:n 5.1.2023 julkaistussa raportissa arktisesta jäästä selitetään, joulukuun 2022 lopussa arktisen jään laajuus oli mittaushistorian neljänneksi pienin ja kuukauden keskimääräinen laajuus oli seitsemänneksi pienin.

Pohjoisella jäämerellä voi olla jäävapaita kausia ennen vuotta 2050

IPCC:n kuudennen arviointiraportin ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä taustaa käsittälevän osaraportin (luku 9.3) mukaan "arktisen merijään havaittu vähentyminen on keskeinen osoittaja laaja-alaisesta ilmastonmuutoksesta".

IPCC:n tiivistelmäraportissa esitetään yhteenveto arktisen merijään laajudessa havaituista muutoksista ja selitetään, että vuosina 2011–2020 vuoden keskimääräinen arktisen merijään peittämä alue saavutti alhaisimman arvonsa ainakin vuoden 1850 jälkeen. Raportissa sanotaan, että "lisälämpenemisen ennustetaan lisäävän entisestään ikiroudan sulamista ja kausittaisen lumipeiton, maajään ja arktisen merijään katoamista". IPCC:n ennusteen mukaan arktinen alue on "käytännössä vapaa merijäästä" syyskuussa ainakin kerran ennen vuotta 2050.

Suomalaisten ilmastonmuutokseen perehtyneiden tutkimustahojen ylläpitämällä Ilmasto-opas.fi-sivustolla selitetään, että merijää on herkkä mittari ilmastonmuutokselle, sillä sen sulaminen ei vaadi suurta lämpömäärää eli jopa pieni ilmaston lämpeneminen heijastuu sen kutistumiseen. IPCC arvioi, että ihmisen toiminnan aiheuttamat hiilidioksipäästöt ovat aiheuttaneet noin 1,1°C:n lämpenemisen vuosista 1850–1900 lähtien.

Arktisen merijään katoaminen kiihdyttää puolestaan ilmaston lämpenemistä. Ilmasto-opas.fi:n mukaan jää heijastaa voimakkaasti auringonsäteilyä varsinkin, kun se on kuivan lumen peittämää. Kun lumi ja merijää sulavat, suurempi osa lämpöenergiasta imeytyy jäähän ja mereen, mikä taas lisää ilmaston lämpenemistä.

Päivityksissä kiistetään myös, että merenpinta nousee ilmastonmuutoksen vuoksi. Kuten tässä Nasan artikkelissa vuodelta 2021 selitetään, arktisen alueen sulava merijää ei vaikuta merkittävästi merenpinnan tasoon, sillä merijään sulamisen vaikutus on verrattavissa vesilasissa sulavaan jääpalaan, joka ei nosta vedenpintaa. Artikkelissa kuitenkin huomautetaan, että sulava maajää, kuten Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköt, lisää merenpinnan nousua vapauttaessaan vettä, joka on ollut jäätyneenä maalla. IPCC:n mukaan maailmanlaajuinen merenpinnan keskiarvo nousi "nopeammin 1900-luvulla kuin millään vuosisadalla viimeisen kolmen vuosituhannen aikana".