Väitteet WHO:n pandemiasopimuksesta ja kansainvälisen terveyssäännöstön muutoksista nostavat taas päätään sosiaalisessa mediassa
- Julkaistu 16. heinäkuuta 2025 13:48
- Lukuaika: 9 minuuttia
- Teksti: Anna HOLLINGSWORTH, AFP Finland
Tekijänoikeus © AFP 2017-2025. Sisältöjen kaupallinen käyttö vaatii tilauksen. Lue lisää täältä.
Vuoden 2020 alussa puhjennut koronapandemia tappoi miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Sen seurauksena Maailman terveysjärjestö WHO päätti kehittää kansainvälistä valmiutta vastata tulevaisuuden terveysuhkiin. Vuonna 2022 järjestö aloitti neuvottelut uudesta pandemiasopimuksesta ja muutoksista vuonna 2005 voimaan astuneeseen, oikeudellisesti sitovaan kansainväliseen terveyssäännöstöön, jossa määritellään jäsenvaltioiden "oikeudet ja velvollisuudet sellaisten kansanterveydellisten tapahtumien ja uhkien käsittelyssä, jotka saattavat levitä rajojen yli". Koronapandemia on ollut lukuisten salaliittoteorioiden ja laajasti levinneen misinformaation aihe alusta alkaen, eivätkä pandemiasopimus ja kansainvälinen terveyssäännöstö ole poikkeus. Pian sen jälkeen kun WHO:n yleiskokous hyväksyi sopimuksen toukokuussa ja Suomen eduskunta äänesti terveyssäännöstön muutosten hyväksymisestä kesäkuussa, suomalaisessa sosiaalisessa mediassa alkoi levitä väitteitä, että uusien sääntöjen nojalla WHO voi pakottaa valtioita ottamaan käyttöön tiettyjä toimia, kuten pakkorokotuksia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Sopimuksessa sanotaan, että valtioilla on oikeus päättää itse toimistaan. Asiantuntijat kertoivat AFP:lle, että WHO voi suositella tiettyjä toimia, mutta se ei voi pakottaa valtioita ottamaan niitä käyttöön.
"Kuka päätti, että WHO voi ohittaa eduskunnan päätökset?" kysytään suomenkielisessä Facebook-päivityksessä, joka julkaistiin 22.6.2025 ja jota on jaettu yli sata kertaa sen jälkeen. Siinä väitetään, että hyväksymällä "WHO:n pandemiasopimuksen terveyssäännöstön" eduskunta teki WHO:sta "Suomen kansainvälisen terveyskomennuskeskuksen" ja että järjestö pystyy tämän seurauksena ohittamaan Suomen kansallisen päätösvallan. Päivityksen mukaan tämä tarkoittaa, että WHO voi julistaa kansainvälisen hätätilan, määrätä pakollisia lääketieteellisiä toimia ja vaati informaation "sensuroimista" ja että terveystietoja voidaan säilyttää kansainvälisissä järjestelmissä ilman kansalaisten lupaa.
Tämän perusteella päivityksessä ehdotetaan kansalaisaloitetta, jossa vaaditaan, että Suomi ei hyväksy kansainvälisen terveyssäännöstön (IHR, International Health Regulations) muutoksia tai pandemiasopimusta ja eroaa WHO:sta, että liittyminen kansainvälisiin terveyssopimuksiin käsitellään eduskunnassa ja että itsemääräämisoikeus sekä yksilö- että kansainvälisellä tasolla säilyy.
Lähteenä päivityksessä viitataan blogikirjoitukseen, jossa on sama teksti. Blogin kirjoittaja oli ehdolla vuoden 2023 eduskuntavaaleissa sekä vuoden kunta- ja aluevaaleissa laitaoikeistolaisen Vapauden liiton listalla, mutta ei tullut valituksi.
Vastauksena koronapandemiaan WHO:n jäsenvaltiot päättivät joulukuussa 2021 neuvotella sopimuksesta vahvistaakseen pandemioiden ehkäisyä sekä niihin varautumista ja vastaamista (arkistoitu versio). Lisäksi toukokuussa 2022 WHO:n yleiskokous päätti koota jäsenvaltioiden johtaman työryhmän käsittelemään IHR:ään tehtäviä muutoksia (arkistoitu versio). IHR on keskeinen kansainvälinen sopimus, joka muodostaa kansainvälisen yhteistyön perustan ja sisältää toimia rajat ylittäviin terveysuhkiin varautumiseksi ja vastaamiseksi. Pandemiasopimuksen on tarkoitus täydentää IHR:ää.
IHR:n muutokset hyväksyttiin WHO:n yleiskokouksessa vuonna 2024, ja eduskunta hyväksyi ne 18.6.2025. Pandemiasopimus puolestaan hyväksyttiin WHO:n yleiskokouksessa toukokuussa 2025. Seuraavaksi neuvotellaan sopimuksen lisäosasta, patogeenien saatavuutta ja hyötyjenjakoa koskevasta mekanismista (PABS, Pathogen Access and Benefit-Sharing). Sen tarkoitus on taata taudinaiheuttajien saatavuus tutkijoille ja lääkeyhtiöille, jotta rokotteita ja hoitoja voidaan kehittää nopeasti uusien pandemioiden ilmaantuessa. Sosiaali- ja terveysministeriön edustaja kertoi AFP:lle 2.7.2025, että PABS-liitteen neuvotteluprosessin on suunniteltu kestävän vuoden ja että sopimus aukeaa allekirjoituksille, kun liite on hyväksytty.
Pandemiasopimus on luettavissa täällä (arkistoitu versio) ja IHR muutoksineen täällä (arkistoitu versio; suomeksi täällä).
Molemmat ovat olleet yleisiä mis- ja disinformaation kohteita, ja niiden on erityisesti väitetty vievän valtioiden kansallisen itsemääräämisoikeuden sekä mahdollistavan pakollisten toimenpiteiden, kuten rokotusten, käyttöönoton kansainvälisellä tasolla. Ennen eduskunnan äänestystä IHR:n muutoksista kesäkuussa 2025 mediassa uutisoitiin kiistoista sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun asiantuntijoina kuultiin kahta henkilöä, joiden taustalla on rokotekriittisyyttä ja jotka epäilivät IHR:n muutosten vaikutusta Suomen itsemääräämisoikeuteen.
AFP kirjoitti pandemiasopimusta ja IHR:n muutoksia koskevista väitteistä suomeksi myös syyskuussa 2023.
Sekä pandemiasopimuksessa että uudessa IHR-versiossa sanotaan selvästi, että valtioilla on oikeus päättää terveyslainsäädännöstään. Asiantuntijat kertoivat AFP:lle, että WHO voi suositella tiettyjä toimia, mutta sillä ei ole valtaa pakottaa valtioita ottamaan niitä käyttöön tai ohittaa kansallista lainsäädäntöä muuten.
WHO ei voi ohittaa kansallista itsemääräämisoikeutta
Päivitysten keskeinen väite on, että hyväksymällä IHR:n muutokset eduskunta on tehnyt WHO:sta "Suomen kansainvälisen terveyskomennuskeskuksen", joka ohittaa Suomen perustuslain sekä eduskunnan ja hallituksen päätösvallan.
Kuitenkin sekä IHR:ssä että pandemiasopimuksessa tehdään selväksi, että tästä ei ole kyse, asiantuntijat kertoivat AFP:lle.
"Mikään pandemiasopimuksessa tai IHR:n muutoksissa ei mahdollista WHO:lle valtion itsemääräämisoikeuden ohittamista", Pedro A. Villarreal Saksan kansainvälisten asioiden ja turvallisuuden instituutista kertoi AFP:lle 9.7.2025. Hän tutkii kansainvälistä terveyslainsäädäntöä ja erityisesti WHO:n roolia pandemioihin varautumisessa ja niihin vastaamisessa.
WHO voi nyt esimerkiksi julistaa pandemiahätätilan kansainvälisen kansanterveysuhkan lisäksi ja kerätä tietoja tarvittavien terveydenhoitotuotteiden saatavuudesta jäsenmaissa, Villarreal sanoi.
Pandemiasopimuksessa kansainvälinen kansanterveysuhka on määritelty "poikkeukselliseksi tapahtumaksi", jossa taudin kansainvälinen leviäminen muodostaa kansanterveydellisen uhkan ja joka voi vaatia koordinoitua kansainvälistä vastausta. Pandemiahätätila on kansainvälinen kansanterveysuhka, jolla on suuri riski levitä useisiin maihin, ylittää terveydenhuollon järjestelmien kapasiteetti ja haitata merkittävästi yhteiskuntaa ja taloutta. "Tarvittavat terveydenhoitotuotteet" ovat IHR:n määritelmän mukaan tuotteita, joita tarvitaan vastaamaan kansainvälisiin kansanterveydellisiin uhkiin, kuten lääkkeitä, rokotteita ja suojavarusteita.
"WHO voi tukea valtioita turvaamaan noiden 'tarvittavien terveydenhoitotuotteiden' edullisen saatavuuden, mutta vain pyydettäessä", Villarreal sanoi.
Kommentoidessaan väitteitä AFP:lle 7.7.2025 Alexandra Finch viittasi useisiin kohtiin sekä IHR:ssä että pandemiasopimuksessa, joissa korostetaan kansainvälisen itsemääräämisoikeuden turvaamista. Finch työskentelee kansalliseen ja kansainväliseen terveyslainsäädäntöön keskittyvässä O'Neill-instituutissa George Washington -yliopistossa Yhdysvalloissa ja opettaa oikeustiedettä samassa yliopistossa.
IHR:n 3. artiklassa sanotaan, että "valtioilla on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti täysivaltainen oikeus säätää ja panna toimeen terveyspolitiikkaansa koskevia lakeja. Niiden olisi tällöin vaalittava tämän terveyssäännöstön tarkoitusta".
Pandemiasopimuksen johdannossa vahvistetaan "valtioiden itsemääräämisoikeuden periaate kansanterveydellisten asioiden hoitamisessa". 3. artiklassa mainitaan lisäksi periaatteena "valtioiden täysivaltainen oikeus Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti säätää ja panna toimeen lakeja lainkäyttöalueellaan".
Sosiaali- ja terveysministeriö korostaa, että kansallisen toimivallan kunnioittaminen on tärkeää jatkossakin. Sen mukaan sopimuksiin ei "tule sisällyttää velvoitteita tai toimivaltuuksia, jotka rajoittavat kansallista toimivaltaa terveysuhan aikana" (arkistoitu versio).
Suosituksia, ei velvollisuuksia
Toinen päivitysten väite on, että WHO:n pääjohtajalle (tällä hetkellä Tedros Adhanom Ghebreyesus) voidaan antaa valta julistaa kansainvälinen hätätila ja määrätä jäsenvaltioita noudattamaan tiettyjä toimia ilman kansallisten parlamenttien suostumusta.
IHR:n 12. artiklan mukaan pääjohtaja voi määrittää kansainvälisen kansanterveysuhkan ja hänellä on valtuus tehdä niin sen jälkeen, kun hän on konsultoinut valtiota tai valtioita, joiden alueella tapaus ilmenee, sekä pyytänyt mielipidettä hätäkomitealta, joka muodostuu eri alueilta tulevista asiantuntijoista. Pääjohtaja voi tehdä näin, vaikka yhteisymmärrystä hänen ja asianomaisten valtioiden välillä ei saavutettaisi, Villarreal sanoi.
"WHO:n pääjohtaja voi tehdä julistuksia ilman asianomaisen valtion suostumusta, mutta velvollisuutena on neuvotella ainakin 48 tunnin ajan ennen hätäkomitean koolle kutsumista ja hätätilan julistamista", hän sanoi.
Kansainvälisen kansanterveysuhkan julistaminen ei kuitenkaan johda pakollisiin toimiin.
"WHO:n kansainvälisen kansanterveysuhkan julistaminen ei toimi lainkaan niin kuin valtion valtuus julistaa kansallinen hätätila", Finch sanoi. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että pääjohtajan on annettava väliaikaisia suosituksia, jotka ovat ajallisesti rajattuja ja liittyvät suoraan uhkaan.
Päivitysten mukaan pandemiasopimuksen ja IHR:n hyväksyminen tarkoittaa pakollisten toimien, kuten pakollisten rokotusten, testaamisen, karanteenien, sulkutilojen ja digitaalisten rokotustodistusten, hyväksymistä.
"WHO:lle ei myönnetä pandemiasopimuksen tai uusitun IHR:n missään kohdassa valtaa määrätä tai panna toimeen karantiineja, sulkuja tai yritysten sulkemista, määrätä maskeja tai rokotuspakkoja tai muuten vaatia, että maat panevat toimeen sen suosituksia kansallisesti", Finch sanoi. "WHO:lla ei voi oikeudellisesti olla mitään näistä valtuuksista, vaikka valtiot haluaisivat myöntää ne WHO:lle (mitä ne eivät halua eivätkä halunneet)."
WHO:n valta perustuu WHO:n perussääntöön (arkistoitu versio), joka on itsessään oikeudellisesti sitova sopimus ja "joka rajaa WHO:n toimivallan kansainväliseen terveystyöhön", eikä järjestöllä ole "toimivaltaa valtioiden sisäisessä terveystyössä", Finch sanoi.
Villarreal viittasi IHR:n 18. artiklaan, joka hänen mukaansa osoittaa, että WHO "voi enimmillään suositella" väitteissä mainittujen toimien kaltaisia asioita, "kun se pitää niitä tehokkaina tiettyyn terveyteen liittyvään tapaukseen vastaamisessa".
Mitä pandemiasopimukseen tulee, sen 22. artikla estää selkeästi WHO:n sihteeristöä määräämästä tällaisia toimia, Villarreal sanoi. Artiklassa sanotaan: "Mitään WHO:n pandemiasopimuksessa ei tule tulkita niin, että se antaisi Maailman terveysjärjestön sihteeristölle, mukaan lukien Maailman terveysjärjestön pääjohtajalle, toimivaltaa ohjata, määrätä, muuttaa tai muuten säätää kansallista ja/ tai sisäasiain lainsäädäntöä, niin kuin on soveltuvaa, tai minkään osapuolen linjauksia tai vaatia tai muuten säätää vaatimuksia, että osapuolet ottavat käyttöön tiettyjä toimia, kuten matkustajien kieltämisen tai hyväksymisen, rokotuspakkojen tai hoidollisten tai diagnosointiin liittyvien toimien määräämisen tai sulkutilojen käyttöönoton."
Ei vaatimusta "sensuroida" informaatiota
Päivityksissä väitetään myös, että WHO vaatii mediaa ja viranomaisia "sensuroimaan" harhaanjohtavana pidettyä tietoa.
Villarreal sanoi, että uudessa IHR:n versiossa mainitaan, että valtioiden tulisi kehittää uhkista tiedottamista puuttuakseen mis- ja disinformaatioon mahdollisiin kansainvälisiin kansanterveysuhkiin vastaamista varten, kun taas pandemiasopimuksen johdannossa tunnistetaan valtioiden välinen tiedonvaihto mis- ja disinformaation vastustamisen keinona.
"Näissä säännöksissä ei kuitenkaan ole yksityiskohtia siitä, mitä keinoja pitäisi ottaa käyttöön mis/disinformaation torjumiseksi", Villarreal sanoi ja lisäsi, että on kansallisten viranomaisten päätettävissä, mitä keinoja käytetään.
Finch oli samaa mieltä.
"Missään kohtaa ei sanota tai viitata mihinkään sensuurista", hän kommentoi IHR:n vaatimusta, että valtiot kehittävät valmiuttaan tiedottaa uhkista.
Hän sanoi, että pandemiasopimuksessa valtioita vaaditaan vahvistamaan väestön oleellista informaatiolukutaitoa sekä huolehtimaan paikkansa pitävän tiedon saatavuudesta. Hänen mukaansa tämä kuitenkin perustuu "paikkansa pitävän informaation suuremmalle tarjonnalle pikemmin kuin paikkansa pitämättömän informaation poistamiselle".
Ei mainintaa kansainvälisestä järjestelmästä henkilökohtaisten terveystietojen jakamista varten
Lisäksi päivityksissä väitetään, että IHR:n muutokset mahdollistavat terveystietojen luovuttamisen ja säilyttämisen kansainvälisissä järjestelmissä ilman kansalaisten lupaa.
Finch kuitenkin sanoi, ettei IHR tai pandemiasopimus mahdollista tätä. Hänen mukaansa IHR:n vaatimukset ilmoittaa mahdollisista kansainvälisistä kansanterveysuhkista koskevat "kansanterveydellistä tietoa, ei henkilökohtaisia terveystietoja".
Pandemiasopimuksen nojalla valtiot jakaisivat näytteitä taudinaiheuttajista tai tietoa geenisekvensseistä. Nämä "eivät ole henilökohtaisia terveystietoja", Finch sanoi.
Villarreal lisäsi, että kummassakaan asiakirjassa ei viitata tiettyyn kansainväliseen järjestelmään, mutta käytännössä WHO hallitsee tietojen jakamista sisäisen järjestelmän kautta, joka ei eroa kansallisista tietojärjestelmistä. "Useilla hallintoalueilla sellaiset yksilöihin liittyvät tiedot, joita jaetaan WHO:lle, kuten potilastiedot, ovat anonymisoituja ja suurimmaksi osaksi tietokoosteita", hän sanoi.
Suurin osa WHO:n rahoituksesta koostuu vapaaehtoisista maksuista
Päivityksissä sanotaan myös, että yli 80 % WHO:n rahoituksesta tulee yksityisiltä tahoilta, kuten Bill ja Melinda Gatesin säätiöltä, rokoteallianssi Gavilta sekä lääkeyhtiöiltä, ja että merkittävä osa rahoituksesta on kohdistettu tiettyihin käyttötarkoituksiin, jotka rahoittaja päättää.
Tämä pitää kutakuinkin paikkansa. Kuten WHO:n rahoitusta koskevalla sivulla kerrotaan, alle 20 % sen kokonaisbudjetista tulee valtioiden jäsenmaksuista (arkistoitu versio). Loppu rahoituksesta koostuu vapaaehtoisista maksuista jäsenvaltioilta, muilta YK:n järjestöiltä, hallitustenvälisiltä järjestöiltä, hyväntekeväisyysjärjestöiltä, yksityissektorilta sekä muilta tahoilta.
Graafi WHO:n rahoitussivulla osoittaa, että vuosina 2020–2023 suurimmat vapaaehtoiset rahoittajat valtioiden ja säätiöiden joukossa olivat Yhdysvallat sekä Bill ja Melinda Gatesin säätiö (nykyään Gates Foundation), joiden maksut oli luokiteltu kokonaan tiettyihin käyttötarkoituksiin kohdistetuiksi:
WHO:n vuosien 2024–2025 rahoittajalistalla on mukana rokoteallianssi Gavi sekä lääkeyhtiöitä, kuten GlaxoSmithKline, Sanofi-Aventis and Bayer AG (arkistoitu versio).
Ehdota meille faktantarkistusta.
Ota yhteyttä