Sosiaalisessa mediassa leviää harhaanjohtavia väitteitä WHO:n pandemiasopimuksen luonnoksesta ja kansainvälisestä terveyssäännöstöstä
- Julkaistu 12. syyskuuta 2023 13:33
- Lukuaika: 9 minuuttia
- Teksti: Anna HOLLINGSWORTH, AFP Suomi, AFP Kreikka
Tekijänoikeus © AFP 2017-2024. Sisältöjen kaupallinen käyttö vaatii tilauksen. Lue lisää täältä.
"Mikäli emme torppaa tätä sopimusta, menetämme muutaman vuoden sisällä itsemääräämisoikeuden ja oikeuden elää vapaasti", sanotaan suomenkielisessä Facebook-päivityksessä, jota on jaettu yli 300 kertaa heinäkuun 2023 alun jälkeen.
Päivityksessä on mukana kuvia, joissa listataan useita väitteitä WHO:n pandemiasopimuksesta ja IHR:n muutoksista. Väitteet koskevat muun muassa valtioiden itsemääräämisoikeutta, pakollisia rokotuksia ja sensuuria. Mukana on myös linkki Sananvapaus ja perusoikeudet Suomi ry:n perusoikeudet.org-kotisivuille. Siellä samat väitteet ovat saatavilla jaettaviksi tarkoitettuina lentolehtisinä.
Kotisivuilla yhdistyksen kerrotaan olevan joukko ihmisiä, jotka ovat huolissaan suomalaisten perusoikeuksien vähenemisestä. Yhdistys on järjestänyt ympäri maata useita mielenilmauksia, joissa on vastustettu muun muassa pandemiatoimia ja rokotuksia. Ylen maaliskuussa 2023 ilmestyneessä jutussa ryhmä liitetään salaliittoteorioihin.
WHO:n yleiskokous (järjestön päätäntäelin) päätti joulukuussa 2021 perustaa hallitustenvälisen neuvotteluelimen luonnostelemaan ja neuvottelemaan "yleissopimuksesta, sopimuksesta tai muusta Maailman terveysjärjestön peruskirjan mukaisesta kansainvälisestä välineestä vahvistamaan pandemioiden ehkäisyä, niihin varautumista ja reagointia". Sopimukseen viitataan WHO CA+:na. Neuvotteluprosessi on yhä käynnissä, ja sopimuksen on tarkoitus valmistua WHO:n yleiskokouksen tarkasteltavaksi vuonna 2024. Viimeisin alustava luonnos sopimuksesta on päivätty 2.6.2023, ja se on saatavilla verkossa (arkistoitu versio). Kuten sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla kerrotaan, Suomi osallistuu neuvotteluihin osana EU:ta.
IHR on puolestaan oikeudellinen yleiskehys, jossa määritellään valtioiden oikeudet ja velvoitteet sellaisten kansanterveydellisten tapausten ja hätätilojen kanssa toimimiseksi, jotka saattavat levitä kansainvälisesti. Kyseessä on kansainvälisen oikeuden väline, ja säännöstö sitoo oikeudellisesti 196 valtiota. Kuten WHO:n kysymyksiä ja vastauksia -sivulla kerrotaan, WHO:n jäsenvaltiot päättivät harkita muutoksia säännöstöön koronapandemiasta saatujen kokemusten nojalla. Myös IHR:n muutoksia on tarkoitus tarkastella WHO:n yleiskokouksessa vuonna 2024. Muutosehdotukset on julkaistu täällä (arkistoitu versio) yhdessä ehdotusten tarkastelemiseksi asetetun arviointikomitean teknisten suositusten kanssa.
Pandemiasopimuksesta ja IHR:stä on levinnyt mis- ja disinformaatiota eri kielillä, mukaan lukien englanniksi, ranskaksi ja kreikaksi. AFP on osoittanut vääriksi aiheeseen liittyviä väitteitä aiemmin myös suomeksi.
Kesän lopulla suomeksi levinneet väitteet ovat yhtä lailla asiantuntijoiden mukaan harhaanjohtavia, kuten myös luonnoksista ilmenee.
Valtioiden itsemääräämisoikeus säilyy
Harhaanjohtavassa päivityksessä väitetään, että valtiot menettävät päätäntävaltansa kansanterveydellisten kysymysten suhteen ja että WHO muuttuu neuvoa-antavasta "määräyksiä antavaksi" järjestöksi.
Pandemiasopimuksen luonnoksessa mainitaan kuitenkin kansallinen itsemääräämisoikeus kansanterveyttä ja pandemiaan reagointia koskien. Sivulla 5 sanotaan: "Valtioilla on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti suvereeni oikeus säätää lakeja ja panna täytäntöön lainsäädäntöä terveyslinjausten toteuttamiseksi. Tehdessään niin niiden on pidettävä yllä WHO CA+:n tarkoitusta ja tavoitteita ja suoritettava WHO CA+:n mukaiset velvoitteensa tavalla, joka on sopusoinnussa valtioiden suvereenin yhdenvertaisuuden ja alueellisen koskemattomuuden ja valtioiden kansallisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteiden kanssa".
"Itsemääräämisoikeus säilyy täysin valtioilla, jotka ovat vastuussa terveyslinjausten asettamisesta kansalaisilleen", WHO kirjoitti päivityksessä X:ssä (aiemmin Twitter) 25.2.2023.
Kun sopimuksen lopullinen versio valmistuu, WHO:n jäsenvaltiot päättävät, osallistuvatko ne siihen. Valtiotieteen opettaja ja kansainvälisen terveyspolitiikan asiantuntija Auriane Guilbaud Université Paris 8 -yliopistosta kertoi AFP:lle sähköpostitse 23.5., että siitä, että WHO on kansainvälinen hallitustenvälinen järjestö, seuraa kaksinkertainen rajoite: sen on kunnioitettava valtioiden itsemääräämisoikeutta, ja sillä on vain valtuudet, jotka valtiot myöntävät sille vapaaehtoisesti. "Neuvottelemalla ja ottamalla käyttöön kansainvälisen sopimuksen valtiot määräävät säännöt itse", hän sanoi.
"Valtiot ovat vapaita olla liittymättä sopimukseen, allekirjoittamatta sitä tai ratifioimatta sitä kokonaisuudessaan tai vain joitakin sen ehtoja. Jos valtiot ratifioivat sopimuksen, se tarkoittaa, että ne hyväksyvät sen ehdot ja sitoutuvat noudattamaan sitä – se on lain voima. Voi myös käydä niin, että jotkin valtiot vetäytyvät sopimuksesta."
Myös julkisoikeuden tutkijatohtori Nasiya Daminova selitti, että pandemiasopimus todennäköisesti kaventaa WHO:n jäsenvaltioiden harkintavaltaa "kuten mikä tahansa sitova kansainvälinen sopimus". Daminova työskentelee Tampereen yliopistossa "Oikeudenmukainen toipuminen pandemiasta? Perustuslailliset oikeudet, legitiimi hallinta ja saadut opit" -projektissa, jota rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto.
"Tässä vaiheessa neuvotteluprosessia hallitustenvälinen neuvotteluelin on määrittänyt WHO:n perussäännön 19. artiklan tärkeimmäksi säännökseksi, jonka mukaisesti väline pitäisi ottaa käyttöön – mikä tarkoittaa todennäköisimmässä tapauksessa oikeudellisesti sitovaa välinettä 'yleissopimuksen' tai 'sopimuksen' muodossa", hän sanoi sähköpostitse 4.9.2023. "Lopullinen vastaus WHO:n pandemiasopimuksen oikeudellisesta sitovuudesta saadaan, kun näemme lopullisen tekstin, joka hyväksytään 77. maailman terveyskokouksessa toukokuussa 2024."
Mitä IHR:ään tulee, AFP kirjoitti säännöksiä ja valtioiden itsemääräämisoikeutta koskevista väitteistä faktantarkistuksessa kesäkuussa 2022. Tuolloin professori ja Terveyspolitiikan, organisaatioiden ja oikeuden keskuksen johtaja Catherine Régis Montrealin yliopistosta kertoi AFP:lle, että WHO:lla "ei ole suoraa toimivaltaa kansalliseen lainsäädäntöön valtioiden suvereniteettiperiaatteen vuoksi". Hän lisäsi: "Joka tapauksessa WHO:n ei ole mahdollista mistään sopimuksesta riippumatta käytännössä hallita valtioita ja ohittaa hallituksia/ parlamentteja."
Pandemian julistaminen
Päivityksessä väitetään myös, että WHO:n pandemiasopimus ja IHR:n muutokset tarkoittavat, että pandemian ja pandemiatoimien määrittely siirretään valtioilta WHO:lle. Väite on kuitenkin harhaanjohtava.
Kuten tässä AFP:n kreikkalaisessa faktantarkistuksessa selitetään, WHO CA+:aan sisältyy mahdollisuus lisätä toinen kappale 15. artiklaan kansainvälisestä yhteistyöstä. Ehdotuksessa toiseksi kappaleeksi sanotaan, että "WHO:n pääjohtaja päättää, julistetaanko pandemia".
Asiasta ei kuitenkaan vielä ole päätetty, eikä nykyisessä luonnoksessa esitetä tarkkaa menettelyä, kuten Daminova huomautti. Hän selitti, että asiaa käsitellään sekä WHO CA+:n ja IHR:n muutosten yhteydessä. "Asian herkkyyden vuoksi WHO:n pandemiasopimuksen nykyisessä luonnoksessa (kesäkuu 2023) on vain useita lyhyitä mainintoja menetelmästä pandemioiden julistamiseksi ilman, että yksityiskohtia käsitellään tarkasti", hän sanoi.
Tällä hetkellä WHO ei teknisesti ottaen julista pandemioita vaan "kansainvälisiä kansanterveysuhkia" (public health emergency of international concern, PHEIC), WHO:n edustaja kertoi AFP:lle sähköpostitse 21.7. Tämä vaatii jäsenvaltioilta tiettyjä oikeudellisesti velvoittavia toimita, kuten mahdollisesti kansainvälisesti merkittävistä terveysuhkista ilmoittamista WHO:lle ja vastaamista tietopyyntöihin.
Kriteerit sen määrittämiselle, onko tietyssä tapauksessa kyse kansainvälisestä kansanterveysuhkasta, on asetettu IHR:n 12. artiklassa (arkistoitu versio). Niihin kuuluu jäsenvaltioilta saatu informaatio, asiaankuuluvat tieteelliset todisteet sekä arvio taudin uhkasta ihmisten terveydelle ja sen kansainvälisestä leviämisestä.
"WHO:n itsenäinen asiantuntijakomitea käyttää kolmea kriteeriä päättääkseen, milloin kansainvälinen kansanterveysuhka julistetaan ja milloin se päätetään. Kansanterveydellisen tapauksen on oltava 'vakava, äkkinäinen, epätavallinen tai odottamaton'; levittävä todennäköisesti kansainvälisesti; ja todennäköisesti vaadittava välittömästi kansainvälisiä toimia", edustaja sanoi.
Jos kansainvälinen kansanterveysuhka julistetaan, WHO kehittää ja suosittelee terveystoimia jäsenvaltioille hätätilan aikana. Nykyisen IHR:n sivulla 10 "väliaikaiset suositukset" kansainvälisen kansanterveysuhkan aikana määritellään "ei-sitoviksi neuvoiksi".
WHO julisti Covid-19:n kansainväliseksi kansanterveysuhkaksi tammikuussa 2020, ja järjestön pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus kuvasi sitä pandemiaksi maaliskuussa 2020. Luokitus kansainvälisen kansanterveysuhkana poistettiin toukokuussa 2023.
Ei toimia olemattomien terveysuhkien torjumiseksi
Toinen väite on, että terveysuhkan "ei tarvitse olla todellinen" ja että "määrittelemätön mahdollisuus" riittää toimiin kuten "pakkorokotuksiin, eristyksiin ja karanteeneihin".
Sopimuksen nykyinen luonnosversio tai IHR:n muutosehdotukset eivät kuitenkaan tue tätä.
WHO CA+ -luonnoksessa "ei ole termiä 'määrittämätön mahdollisuus' tai säännöksiä pakollisista rokotuksista/karanteeneista", Daminova sanoi. Hän lisäsi, että väite voi perustua siihen, että IHR:n nykyisen, vuodelta 2005 olevan version (arkistoitu versio) 18. artiklan mukaan WHO voi antaa suosituksia "vaatia rokotusta tai muuta ennaltaehkäisyä", asettaa henkilö, jonka epäillään altistuneen taudille, "kansanterveydelliseen tarkkailuun" tai "ottaa käyttöön karanteeni tai muita terveystoimia" henkilöille, joilla epäillään altistusta.
IHR:n 15. artiklaan sivulla 47 on ehdotettu muutosta, että väliaikaisia suosituksia, jotka eivät ole sitovia, kuten yllä mainittiin, voitaisiin antaa myös, kun "tapauksella on mahdollisuus tulla kansainväliseksi kansanterveysuhkaksi" sen sijaan, että kyseessä olisi jo julistettu kansanterveysuhka, kuten artiklan nykyisessä muotoilussa sanotaan. Arviointikomitean suosituksen mukaan muutoksella ei kuitenkaan olisi "lisäarvoa".
Nykyisessä säännöstössä tai muutosehdotuksissa ei mainita mitään karanteenien tai pakollisten rokotusten käytöstä, kun kyseessä on terveysuhka, joka ei ole "todellinen" tai vain "määrittelemätön mahdollisuus".
Ei mainintoja mRNA-rokotteista tai globaalista digitaalisesta rokotepassista
Väitteisiin sisältyy myös, että WHO kytkee globaalin digitaalisen rokotepassin käyttöönoton, mRNA-rokotekehityksen ja pandemiatoimien rahoittamisen pandemiasopimukseen sekä IHR:n muutoksiin.
Daminova selitti, että pandemiasopimuksen nykyisessä luonnoksessa ei ole säännöksiä maailmanlaajuisesta rokotepassista. Hänen mukaansa väite on voinut seurata WHO:n päätöksesta "mukauttaa Euroopan unionin erittäin myönteinen kokemus EU:n digitaalisen koronatodistuksen käytöstä pandemian aikana". Kesäkuussa 2023 WHO ilmoitti ottavansa käyttöön EU:n digitaalisen koronatodistusjärjestelmän "luodakseen maailmanlaajuisen systeemin, joka osaltaan auttaa maailmanlaajuista liikkuvuutta ja suojaa kansalaisia nykyisiltä ja tulevilta terveysuhkilta ympäri maailmaa, mukaan lukien pandemioilta". Se on "ensimmäinen rakennuspalikka" laajemmassa digitaalisten tuotteiden valikoimassa. "Aloite EI kuitenkaan ole tällä hetkellä mukana WHO:n pandemiasopimuksen luonnostelun agendalla", Daminova sanoi.
IHR:n muutosehdotusdokumentissa mainitaan useassa kohtaa muun muassa matkustamisen yhteydessä joko digitaaliset tai paperiset terveysdokumentit, joissa on terveystietoja esimerkiksi rokotuksista (ks. 54) ja sanotaan, että valtio voi vaatia niitä kansanterveydellisistä syistä. Maailmanlaajuisesta digitaalisesta rokotepassista ei kuitenkaan ole mainintoja.
Mitä mRNA-rokotteisiin tulee, niitä ei mainita erikseen WHO CA+ -luonnoksessa tai IHR:ään ehdotetuissa muutoksissa. Rokotteita käsitellään kuitenkin yleisesti, Daminova sanoi.
"Yleisesti ottaen rokotteiden kehitys ja jakelu pandemian ehkäisyn ja siihen varautumisen keinona sisältyvät WHO:n pandemiasopimukseen. Rokotteita pidetään 'pandemiaan liittyvinä tuotteina' yhtä lailla kuin lääkkeitä, suojavaatetusta, ruiskuja ja happea", hän sanoi ja lisäsi, että sopimuksen luonnoksessa "on useita säännöksiä, jotka voisivat helpottaa WHO:n ja valtioiden yhteistyötä rokotteiden kehityksessä ja jakelussa 'pandemiaan liittyvinä tuotteina'".
Pandemiasopimuksen nykyisen luonnosversion 19. artiklan otsikko on "Rahoitus", Daminova huomautti. Siinä sanotaan sivulla 30, että "Osapuolet sopivat rajoitusmekanismien luomisesta tämän WHO CA+:n käyttöönottamiseksi" ja että varat tulevat muun muassa sopimusosapuolten vuosittaisista maksuista, pandemiaan liittyvien tuotteiden valmistajien maksuista sekä osapuolten tai muiden sidosryhmien vapaaehtoisista maksuista.
"Kyseinen rahasto on tarkoitettu antamaan resursseja osapuolille, erityisesti kehittyville maille, jotta ne voivat toteuttaa velvoitteensa sopimuksen mukaisesti (laboratoriokapasiteetti pandemian ehkäisyä varten, pandemiaan liittyvien tuotteiden tutkimus ja kehitys, teknologian siirtäminen jne.)", Daminova sanoi.
Ei mainintoja sensuurista
Päivityksessä esitetään myös väite, että sananvapaus menetetään, sillä WHO ja valtio "sensuroivat" muun kuin oman tietonsa.
Sensuroinnista tai sensuurista ei kuitenkaan ole mainintoja WHO CA+ -luonnoksessa tai IHR:n muutosehdotuksissa. Sanalla "informaatio" tehty haku ei myöskään tuo esiin mitään sensuuriin liittyvää dokumenteissa.
Molemmissa dokumenteissa käsitellään mis- ja disinformaatiota. Esimerkiksi sivulla 28 WHO CA+ -luonnoksessa sanotaan, että "Osapuolet vahvistavat tiede-, kansanterveys- ja pandemialukutaitoa väestössä sekä pandemioita ja niiden vaikutuksia ja aiheuttajia koskevan tiedon saatavuutta, torjuvat infodemioita ja puuttuvat väärään, harhaanjohtavaan mis- tai disinformaatioon muun muassa edistämällä kansainvälistä yhteistyötä". Mis- ja disinformaatiota koskevissa kohdissa ei esitetä sensuuria tapana puuttua siihen.
Suositus säilyttää maininta ihmisarvosta, oikeuksista ja vapauksista
Lisäksi päivityksessä väitetään, että käsitteet kuten ihmisarvo ja kansalaisoikeudet ja -vapaudet poistetaan säännöksistä.
IHR:n muutosehdotuksissa on sivuilla 5–6 ehdotus säännöstön ensimmäisen osan, "Määritelmät, tarkoitus ja soveltamisala, periaatteet ja vastuuviranomaiset", 3. artiklan ensimmäisen kohdan muuttamisesta. Kohdan nykymuotoilu on: "Näiden Säännösten täytäntöönpanossa kunnioitetaan täysin henkilöiden arvoa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia." Ehdotuksen mukaan se muutettaisiin muotoon: "Näiden Säännösten täytäntöönpano perustuu oikeudenmukaisuuden, osallisuuden ja johdonmukaisuuden periaatteisiin sekä noudattaa Sopimusvaltioiden yhteisiä mutta eriytettyjä vastuita ottaen huomioon niiden sosiaalinen ja taloudellinen kehitys."
Ehdotuksessa poistettaisiin maininta henkilöiden arvosta ja ihmisoikeuksista ja -vapauksista IHR:n kyseisestä kohdasta, mutta arviointikomitean tekninen suositus on sitä vastaan: "Komitea suosittelee vahvasti olemassa olevan tekstin, 'kunnioitetaan täysin henkilöiden arvoa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia', säilyttämistä yleisenä periaatteena ensimmäisessä kappaleessa ja huomioi, että ihmisoikeuksien, -arvon ja -perusoikeuksien käsitteet on määritelty selkeästi monien sellaisten sopimusten kehyksessä, joihin Säännösten Sopimusvaltiot ovat sitoutuneet".
Nato ei mukana
Päivityksessä sanotaan myös, että "terveysalan ulkopuolisten toimijoiden, etenkin kansainvälisten toimijoiden, yksityisten tahojen ja NATO:n mukaan ottaminen tartuntatautien hallintaan herättää kysymyksiä".
Natoa ei kuitenkaan mainita WHO CA+ -luonnoksessa tai IHR:n muutosehdotuksissa.
"En usko, että edes luonnoksen lopullinen konsensusversio sisältää säännöksiä yhteistyöstä Naton ja WHO:n välillä – ainakaan jälkimmäisen oikeudellisen välineen täytäntöönpanon puitteissa", Daminova sanoi WHO CA+ -luonnoksesta. "Tämänhetkisen luonnoksen säännökset korostavat WHO:n keskeistä roolia pandemioiden ehkäisemisessä 'ohjaavana ja koordinoivana kansainvälisen terveystyön auktoriteettina' (artikla 3.11) ja osallistuvien valtioiden tehtäviä tehdä yhteistyötä keskenään ja WHO:n kanssa pandemioiden ehkäisemisen, niihin varautumisen ja niiden seurannan vahvistamiseksi (artiklat 4, 5). Näin ollen WHO:n pandemiasopimuksen sovellusala kattaa WHO:n ja valtioiden – ei Naton – oikeudet ja velvollisuudet sopimuksen tärkeimpinä täytäntöönpanijoina", hän sanoi.
Ehdota meille faktantarkistusta.
Ota yhteyttä