Tyydyttyneet rasvat, ei omega-6, lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä
- Julkaistu 10. tammikuuta 2025 16:27
- Lukuaika: 10 minuuttia
- Teksti: Anna HOLLINGSWORTH, AFP Suomi
Tekijänoikeus © AFP 2017-2025. Sisältöjen kaupallinen käyttö vaatii tilauksen. Lue lisää täältä.
"Teolliset siemenöljyt ovat yksi ruokateollisuuden suurimmista vedätyksistä", väitetään 17.10.2024 julkaistussa ja yli sata kertaa jaetussa Facebook-päivityksessä. Siinä viitataan linolihappoon, jota on muun muassa siemenöljyissä ja joka kuuluu omega-6-rasvahappoihin, ja väitetään, että sitä on liikaa länsimaisessa ruokavaliossa ja että se aiheuttaa eri terveyshaittoja, kuten sydän- ja verisuonitauteja.
Päivityksissä on myös taulukko "hyvistä ja huonoista paistorasvoista". Siinä listan kärjessä "hyvien" paistorasvojen joukossa on tyydyttyneitä eli kovia rasvoja, kuten tali, ghee, voi ja kookosöljy, joiden linolihappopitoisuus on alhainen. "Huonoiksi" paistorasvoiksi on puolestaan määritelty erilaisia tyydyttymättömiä eli pehmeitä rasvoja, kuten rypsi-, soija-, hamppu- ja auringonkukkaöljy, joissa on enemmän linolihappoa.
Päivitys antaa vaikutelman, että eläinpohjaisia, tyydyttyneitä rasvoja tulisi käyttää tyydyttymättömien rasvojen sijaan.
Väitteet ovat kiertäneet suomeksi Facebookissa ainakin vuodesta 2022 alkaen.
Asiantuntijat kertoivat kuitenkin AFP:lle, että linolihapon tiedetään yleensä ottaen olevan hyväksi sydänterveydelle. Muut linolihappoa koskevat väitteet ovat joko harhaanjohtavia tai niille ei ole tarpeeksi näyttöä, he sanoivat. Mitä paistamiseen tulee, on totta, että tietyistä tyydyttyneistä rasvoista muodostuu vähemmän haitallisia yhdisteitä kuin esimerkiksi auringonkukkaöljystä, mutta myös rasvojen muut terveysvaikutukset on otettava huomioon rasvaa valittaessa.
Mitä rasvahapot ovat?
Duodecim Terveyskirjaston artikkelin (arkistoitu versio) mukaan ihmiset saavat ruoasta tyydyttynyttä tai tyydyttymätöntä rasvaa. Tyydyttymättömien rasvojen lähteitä ovat muun muassa ei-trooppiset kasviöljyt, juoksevat margariinit, kala, pähkinät ja siemenet, kun taas tyydyttyneitä rasvoja saadaan pääasiassa eläinperäisistä rasvoista ja trooppisista kasviöljyistä eli kookos-, shea- ja palmuöljyistä. Tyydyttymättömät rasvat ovat tärkeä osa terveellistä ruokavaliota, mutta suomalaisesta ruokavaliosta saadaan liikaa tyydyttynyttä rasvaa ja sen määrää pitäisi vähentää, artikkelissa sanotaan – eikä siis suosia tyydyttymättömien rasvojen sijaan, kuten sosiaalisen median väitteissä annetaan ymmärtää.
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilla korostetaan tyydyttyneiden rasvojen saannin vähentämistä ja sanotaan, että niiden tulisi muodostaa korkeintaan 10 % päivän kokonaisenergiasta, sillä ne lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä (arkistoitu versio). Sydänliiton mukaan rasvoista kaksi kolmasosaa tulisi olla pehmeää rasvaa (arkistoitu versio).
Terveyskirjaston artikkelissa kerrotaan, että omega-rasvahapot ovat tyydyttymätöntä rasvaa. Tietyt rasvahapot, linolihappo (omega-6-rasvahappo) ja alfalinoleenihappo (omega-3-rasvahappo), ovat välttämättömiä rasvahappoja, sillä elimistö ei pysty tuottamaan niitä eli ne on saatava ravinnosta. Näillä rasvahapoilla on useita terveyshyötyjä, mutta ihmiset, erityisesti ikääntyneet, saavat niitä usein liian vähän.
Artikkelin mukaan hyviä linolihapon lähteitä ovat rypsi-, auringonkukka- ja soijaöljy.
Sosiaalisessa mediassa leviävä taulukko on tässä mielessä oikeassa. Siinä mainitut linolihapon osuudet eri rasvoissa ovat yleensä ottaen oikeassa suuruusluokassa, kun niitä verrataan THL:n ylläpitämän elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelin tietoihin talista, voista, kookosöljystä, oliiviöljystä, palmuöljystä, avokadoöljystä, rypsiöljystä, soijaöljystä ja auringonkukkaöljystä. Finelissä ei ollut kirjoittamishetkellä tietoja gheestä eli kirkastetusta voista tai hamppuöljystä, mutta taulukon määrät vastaavat suunnilleen tämän hamppuöljypullon sisältöä sekä tässä tutkimuksessa mainittuja määriä gheessä.
Ei näyttöä, että omega-6-painotteinen länsimainen ruokavalio aiheuttaa tulehdusta
Päivityksissä väitetään, että länsimaisessa ruokavaliossa on liikaa omega-6-rasvahappoja suhteessa omega-3-rasvahappoihin ja että ihmiset saavat "aivan liikaa" linolihappoa. Tämän väitetään johtavan erilaisiin terveysongelmiin, sillä linolihappo aiheuttaa tulehdusta.
Lipidiaineenvaihduntaan erikoistuva yliopistonlehtori ja ravitsemustieteen dosentti Maria Lankinen Itä-Suomen yliopistosta ja linolihappoa väitöskirjassaan käsitellyt elintarviketieteiden tutkijatohtori Topi Meuronen Turun yliopistosta kertoivat AFP:lle, että on totta, että länsimainen ruokavalio on hyvin omega-6-painotteinen. Tämä johtuu siitä, että ruokavaliosta saadaan huomattavasti enemmän linolihappoa kuin alfalinoleenihappoa, ja siitä, että tiettyjen muiden omega-3-rasvahappojen saanti on melko niukkaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa linoli- ja alfalinoleenihapon suhteeksi on raportoitu jopa yli 10:1, kun taas Suomessa suhde on poikkeuksellinen 4:1, sillä täällä käytetään runsaasti alfalinoleenihappoa sisältävää rypsiöljyä ja siitä tehtyjä margariineja, asiantuntijat sanoivat 17.12.2024.
Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston lääketieteen laitoksen artikkelin mukaan omega-6:n kriitikot väittävät, että elimistö voi muodostaa siitä toista rasvahappoa, arakidonihappoa. Arakidonihappo on rakennusaine molekyyleille, jotka voivat edistää tulehdusta, veren hyytymistä ja verisuonten tukkiutumista (arkistoitu versio). Artikkelissa selitetään kuitenkin, että arakidonihappoa muuttuu myös molekyyleiksi, jotka rauhoittavat tulehdusta ja ehkäisevät veritulppia. Jos omega-3:n ja omega-6:n suhdetta haluaa parantaa ruokavaliossa, tulisi omega-3:a lisätä, ei vähentää omega-6:ta, artikkelissa sanotaan.
Kardiologi ja Food is Medicine -instituutin johtaja Dariush Mozaffarian yhdysvaltalaisesta Tuftsin yliopistosta oli samaa mieltä. Hän sanoi 2.11.2024, että tutkimukset osoittavat, että omega-3:n lisääminen on hyödyllistä, mutta niin on myös omega-6:n lisääminen. Hän lisäsi, että arakidonihaposta muodostuu myös useita vahvoja tulehdusta vähentäviä molekyylejä. "Eli on iso virhe ja ravitsemusmyytti ajatella, että omega-6 on haitallista ja tulehdusta edistävää", hän sanoi.
"Näiden optimaalisesta suhteesta ei ole kuitenkaan selkeää tutkimusnäyttöä ja sen takia esim. ravitsemussuosituksissa ei siitä mainita", Lankinen ja Meuronen sanoivat.
Lisäksi tutkimuksissa on osoitettu, että runsaskaan linolihapon saannin lisääminen ei lisää arakidonihapon pitoisuutta veressä. "Elimistö näyttää tehokkaasti säätelevän sitä, miten paljon arakidonihappoa linolihaposta valmistetaan", Lankinen ja Meuronen sanoivat.
Myös Victoria J. Drake, yhdysvaltalaisen Oregonin osavaltionyliopiston hivenaineiden informaatiokeskuksen johtaja, vahvisti tämän.
"Monilla, muttei kaikilla, arakidonihaposta johdetuilla kemiallisilla viestinviejillä (eikosanoidit) on tulehdusta lisääviä vaikutuksia kehossa", Drake sanoi AFP:lle 21.10.2024. Tähänastisissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu, että runsaalla omega-6-rasvahappojen saannilla ravinnosta olisi yhteys systeemiseen tulehdukseen kehossa, hän korosti. Hän viittasi vuonna 2023 International Journal of Molecular Sciences -lehdessä julkaistuun tutkimuskatsaukseen, jossa vedetään sama johtopäätös (arkistoitu versio).
Linolihappo edesauttaa sydämen ja verisuonten terveyttä
Päivityksissä väitetään, että runsas omega-6-pitoisuus länsimaisessa ruokavaliossa aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja.
Vaikutus on kuitenkin päinvastainen.
"Suurempi linolihapon saanti ruokavaliosta on yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin", Drake sanoi.
Mozaffarian kertoi, että kymmenissä satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa ihmisillä omega-6:lla on "osoitettu laajasti" olevan suotuisia vaikutuksia muun muassa veren kolesteroli-, glukoosi- ja insuliinitasoihin sekä sydänkohtauksiin ja että laajoissa havainnointitutkimuksissa omega-6:n saanti ja omega-6-biomarkkerit veressä on "yhdistetty johdonmukaisesti pienempään sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen riskiin". Biomarkkeri on mikä tahansa tekijä, jolla voidaan esimerkiksi määritellä kohteen terveydentilaa.
Lankinen ja Meuronen sanoivat, että linolihapon hyödyt sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä ovat "ilmeiset". Esimerkkinä he mainitsivat vuonna 2019 Circulation-lehdessä julkaistun tutkimuksen, jonka johtopäätös on, että "suurempi linolihapon määrä oli yhteydessä pienempään kaikkien sydän- ja verisuonitautien, iskeemisen aivohalvauksen ja sydän- ja verisuoniperäisen kuolleisuuden riskiin, kun taas arakidonihappo ei ollut yhteydessä sydän- ja verisuonitautien riskiin" (arkistoitu versio). Vuonna 2020 Atherosclerosis-lehdessä julkaistussa tutkimuskatsauksessa osoitettiin, että linolihapon "saanti/ määrä veressä ovat negatiivisesti yhteydessä sydän- ja verisuonitautien riskiin" ja että linolihapon saantia "pitäisi lisätä useimmissa länsimaissa" (arkistoitu versio).
Päivityksissä väitetään myös, että liika linolihapon saanti johtaa valtimoiden ja suonien joustavuuden häviämiseen, joka aiheuttaa erektiohäiriöitä miehillä.
Verisuonten jäykkyys on yhteydessä korkeaan verenpaineeseen: yhtäältä korkea verenpaine voi johtua aortan ja suurten valtimoiden joustavuuden heikentymisestä, ja toisaalta se vaurioittaa valtimoiden seinämiä ja lisää jäykkyyttä. Erektiohäiriö voi puolestaan liittyä sepelvaltimotautiin ja korkeaan verenpaineeseen.
Lankinen and Meuronen sanoivat, että linolihapolla on osoitettu olevan joko neutraali tai myönteinen vaikutus korkeaan verenpaineeseen. Mozaffarian mainitsi vuonna 2010 Journal of the American College of Nutrition -lehdessä julkaistun satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen, jossa havaittiin, että sekä linolihapolla että alfalinoleenihapolla on suotuisa vaikutus verenpaineeseen (arkistoitu versio).
Mitä tutkimuksiin valtimoiden jäykkyydestä tulee, Lankinen ja Meuronen sanoivat, että linolihapon saannin yhteys siihen on yleensä ollut neutraali tai joissakin tutkimuksissa myönteinen. Esimerkiksi vuonna 2024 British Journal of Nutrition -lehdessä julkaistussa järjestelmällisessä katsauksessa, jossa tarkasteltiin aasialaisia väestöjä, ei havaittu yhtenäistä näyttöä yhteydelle (arkistoitu versio). Lankinen ja Meuronen lisäsivät, että yksittäisessä, islantilaisilla tehdyssä, Journal of Nutrition -lehdessä vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin yhteys suurempaan jäykkyyteen (arkistoitu versio).
"Eli ei näiden tutkimusten perusteella ainakaan voi todeta, että linolihappo vähentäisi valtimoiden joustavuutta", he sanoivat.
Tutkijat eivät löytäneet tutkimuksia erektiohäiriöihin liittyen.
Sen sijaan tyydyttynyt rasva, kuten päivityksissä suositellut tali ja voi, on haitallista sydämen ja verisuonten terveydelle. Tyydyttynyt rasva lisää huonon eli LDL-kolesterolin (low density lipoprotein) pitoisuutta veressä, mikä johtaa valtimoiden ahtautumiseen ja tukkeutumiseen.
Linolihaposta ja neurokehityksellisistä häiriöistä ei riittävästi tutkimusta johtopäätösten vetämiseksi
Toinen linolihapon runsaan saannin väitetty vaikutus päivityksissä on, että se on yhteydessä lasten neurologisiin kehityshäiriöihin.
Lankinen ja Meuronen sanoivat, että aiheesta on vielä hyvin vähän tietoa.
"Joitakin havainnoivia tutkimuksia aiheeseen liittyen on lähinnä siinä asetelmassa, että on tutkittu äidin linohapon saantia tai pitoisuuksia veressä ja sen yhteyttä lasten neurologiseen kehitykseen", he sanoivat ja lisäsivät, etteivät vetäisi niiden pohjalta mitään johtopäätöksiä.
Jotkut tulokset ovat ristiriidassa keskenään: Lankinen ja Meuronen mainitsivat, että American Journal of Epidemiology -lehdessä vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa äidin korkeampi linolihappostatus oli yhteydessä lapsen runsaampiin autistisiin piirteisiin (arkistoitu versio), kun taas vuonna 2013 samassa lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa äidin suurempi linolihapon saanti ruokavaliossa oli yhteydessä vähäisempiin autismikirjon tapauksiin lapsilla (arkistoitu versio).
Tutkimus linolihaposta ja haavaisesta paksusuolentulehduksesta
Päivityksissä väitetään lisäksi, että linolihapolla on yhteys haavaisen paksusuolentulehdukseen. Todisteena tälle viitataan eurooppalaiseen väestötutkimukseen, jonka mukaan sairautta esiintyi 2,5 kertaa enemmän niillä, joiden ravinto sisältää eniten linolihappoa, ja runsas linolihapon saanti saattaa selittää siksi jopa 30 % haavaisen paksusuolentulehduksen yleistymisestä.
AFP tunnisti internethaun perusteella, että kyseessä on vuonna 2009 ilmestynyt tutkimus Gut-lehdessä (arkistoitu versio).
Lankinen ja Meuronen kertoivat, että tutkimuksessa todetaan, että henkilöillä, joiden ruokavalion linolihapon saanti oli korkeimmassa neljänneksessä, oli 2,5-kertainen riski sairastua haavaiseen paksusuolentulehdukseen verrattuna henkilöihin, jotka olivat alimmassa neljänneksessä. Ylimmän neljänneksen linolihapon saanti oli 12,6–37,5 grammaa päivässä. Lankisen ja Meurosen mukaan 37,5 grammaa menee "erittäin reilusti suositusten yli".
Tutkimuksessa mainitaan arakidonihappo tulehdusta edistävien rasvahappojohdannaisten lähtöaineena, mutta kuten yllä on mainittu, arakidonihaposta muodostuu myös tulehdusta hillitseviä ja sääteleviä yhdisteitä, Meuronen sanoi. "Tämänhetkisen ymmärrykseni mukaan kudoksessa olevan tulehdustilan määrittelee tasapaino omega-3- ja omega-6-rasvahapoista muodostettavien tulehdusta säätelevien yhdisteiden välillä: toki tulehdukseen liittyy paljon muitakin tekijöitä kuin rasvahapot, jotka osakseen monimutkaistavat tilannetta ja tulosten tulkintaa", hän sanoi.
Mozaffarian sanoi, että viimeisen 15 vuoden aikana vuoden 2009 tutkimuksen tulokset on "vahvistettu harvoissa lisätutkimuksissa" niiden pätevyyden kannalta. Hän mainitsi, että muutamissa tutkimuksissa havaittiin ristiriitaisia yhteyksiä linolihapon saannin ja tulehduksellisten suolistosairauksien välillä. Esimerkiksi Gut-lehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä kahden tulehduksellisen suolistosairauden, haavaisen paksusuolentulehduksen ja Chronin taudin, ja linolihapon välillä (arkistoitu versio).
Ei näyttöä, että linolihappo lisää syöpäriskiä
Lisäksi päivityksissä esitetään väite, että eläinkokeissa on havaittu, että linolihappo edistää syöpäsolujen kasvua ja lihottaa enemmän kuin tyydyttynyt rasva.
Lankinen and Meuronen sanoivat, että tutkimuksista ei löytynyt näyttöä ruokavalion linolihapon ja syövän yhteydelle, jossa korkeampi linolihapon saanti lisäisi syövän riskiä. Sen sijaan kudoksen korkeampi linolihapon määrä vaikuttaa olevan suojaava tekijä, he sanoivat ja lisäsivät, että kudoksen linolihappopitoisuus ei määräydy suoraan ruokavalion pohjalta.
Ruokavalion linolihaposta ja painonnoususta ei löytynyt tutkimuksia, he sanoivat.
Ravitsemusta koskevia eläinkokeita, erityisesti hiirillä tai rotilla tehtyjä, on vaikea yleistää koskemaan ihmisiä, Mozaffarian lisäsi.
Rasvoissa on eroja kuumennettaessa
Päivityksissä olevassa taulukossa listataan eri rasvoja paremmuusjärjestyksessä paistamisen suhteen. Talin väitetään olevan paras ja auringonkukkaöljyn huonoin vaihtoehto.
Kuten BBC Good Food -sivuston artikkelissa kerrotaan, kun öljyä kuumennetaan ruoanlaitossa, tapahtuu hapettumista eli öljyn molekyylirakenne hajoaa (arkistoitu versio). Tästä syntyy mahdollisesti haitallisia aineita, kuten aldehydejä.
Yhdysvaltalaisen Oklahoman yliopiston sivuilla julkaistun artikkelin (arkistoitu versio) mukaan öljyn sopivuutta paistamiseen voi arvioida sen hapettumisvakauden perusteella. Jos öljyn hapettumisvakautta kuvaava luku on alhainen, tämä tarkoittaa, että se on vähemmän altis hapettumiselle paistamisen aikana. Artikkelin mukaan esimerkiksi talilla, ihralla ja oliiviöljyllä on matalampi hapettumisvakausluku kuin esimerkiksi auringonkukka- tai rypsiöljyllä, kuten myös sosiaalisen median päivityksissä esitetään.
Myös BBC:n artikkelissa sanotaan, että öljyt, joissa on paljon monityydyttymättömiä rasvoja, kuten auringonkukka- ja muut siemenöljyt, hajoavat helpommin, ja että paljon kertatyydyttymättömiä rasvoja sisältävät öljyt, kuten oliivi- tai rypsiöljy, sekä tyydyttyneet rasvat, kuten ihra, tuottavat vähemmän aldehydejä.
Vuonna 2017 Journal of Hazardous Materials -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin palmu-, rypsi-, auringonkukka- ja soijaöljyä ja havaittiin, että ruoanvalmistus auringonkukkaöljyllä tuotti eniten aldehydejä, kun taas rypsi- ja palmuöljystä syntyi niitä tähän verrattuna vähemmän (arkistoitu versio).
BBC:n artikkelissa mainitaan kuitenkin, että arjessa tulisi valita tyydyttymättömiä rasvoja ruoanvalmistukseen ja että vähemmän aldehydejä muodostaviin vaihtoehtoihin voi liittyä muita riskejä.
AFP:n terveyteen liittyviä faktantarkistuksia on luettavissa lisää täältä.
Ehdota meille faktantarkistusta.
Ota yhteyttä