Suolan määrää rajoitetaan natriumin, ei lisätyn syanidin, vuoksi

"Katso mitä suolapurkissa lukee. Jos siinä on paakkuuntumisen estoainetta E 535, se on Natriumferrosyanidia, syöt siis syanidia", väitetään suomenkielisessä Facebook-päivityksessä, jonka otsikko on "SUONENVETOON JA LIHASKRAMPPIIN". Teksti julkaistiin 5.5.2024, ja sen jälkeen sitä on jaettu yli sata kertaa. 

Päivityksessä kannustetaan ihmisiä heittämään tällainen suola "WC-pyttyyn" ja ostamaan sen sijaan ruususuolaa tai "Atlantin puhdistamatonta merisuolaa", koska "suolan määrää rajoitetaan juuri tuon myrkyn, ei suolan takia". 

Erilaiset suolat koostuvat kuitenkin suurimmaksi osaksi kahdesta alkuaineesta, natriumista ja kloridista. On totta, että natriumferrosyanidia käytetään paakkuuntumisenestoaineena, mutta elintarviketurvallisuusviranomaiset ovat asettaneet sille tiukkoja rajoja niin, että ihmiset eivät saa sitä liikaa edes syödessään suuria määriä suolaa. Asiantuntijat sanoivat AFP:lle, että natrium on yhtä haitallista terveydelle riippumatta siitä, millaista suolaa syö.

Image

Kuvakaappaus epätosia väitteitä esittävästä päivityksestä (otettu 19.6.2024)

Natriumferrosyanidille asetetut rajat ovat reilusti vaarallisia määriä pienempiä

Ruokavirasto on hyväksynyt natriumferrosyanidin, eli E535:n, käytön paakkuuntumisenestoaineena vain ruokasuolassa ja ruokasuolavalmisteissa (arkistoitu versio).

Kanadalaisen McGill-yliopiston tiedeblogin natriumferrosyanidia käsittelevässä jutussa (arkistoitu versio) kerrotaan, että kosteissa olosuhteissa "suolakiteiden päälle muodostuu ohut kerros kosteutta, minkä seurauksena osa suolasta liukenee tähän kerrokseen ja muodostaa näin suolavettä. Jos suhteellinen kosteus vähenee, vesi haihtuu ja suolavesi kiteytyy suolakideiden väliin, mikä saa ne kerääntymään paakuiksi. Lisäämällä ferrosyanidia suolan liukenevuus veteen vähenee, joten on vähemmän todennäköistä, että suola liukenee kiteitä päällystävään kosteuteen."

Natriumferrosyanidin toksisuus on alhainen, molekyylibiologian ja soveltavan genetiikan professori Elaine Choung-Hee Lee Connecticutin yliopistosta kertoi AFP:lle sähköpostitse 20.6.

"Natriumferrosyanidilla ei tyypillisillä saantimäärillä vaikuta olevan pitkän aikavälin vaikutuksia terveyteen, mutta niin kuin kaikkien allergioiden kohdalla, lisäaineiden, kuten natriumferrosyanidin, aiheuttamia allergiaoireita voi ilmetä", hän sanoi.

Hän kertoi, että kokeissa eläimille on annettu myrkyllisiä määriä natriumferrosyanidia. Määrät ovat paljon suurempia, kuin mitä ihmiset tyypillisesti syövät. "Rottien munuaiskudoksissa näytti ilmenevän joitakin vaikutuksia ilman näkyviä oireita yleisessä terveydentilassa, kun myrkyllisiä määriä annettiin 13 viikon ajan päivittäin yli 10 000 kertaa enemmän, kuin mitä elintarviketurvallisuusjärjestöt suosittelevat, ja koirissa ei havaittu vaikutuksia useissa terveyteen liittyvissä mittauksissa."

"Jopa silloin, kun myrkyllisiä määriä on annettu suoraan ihmissoluille soluviljelmässä, vaikutus on verrattain pieni, kun tarkastellaan tekijöitä kuten solujen elinkelpoisuutta", hän lisäsi. Solujen elinkelpoisuudella viitataan isäntäsolujen kykyyn pysyä hengissä ja toimia viljelyn aikana. 

Ruokavirasto on määrittänyt lisäaineiden E535–E538 yhteismäärän hyväksyttäväksi päivittäiseksi enimmäissaanniksi (ADI) 0,025 milligramma painokiloa kohti. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) sivujen mukaan lisäaineryhmä E535–E538 koostuu eri ferrosyanideista, jotka ovat natriumferrosyanidin tavoin sallittuja vain suolatuotteissa (arkistoitu versio).

EFSA:n mukaan ADI (arkistoitu versio) on tietyn aineen arvioitu määrä, joka voidaan nauttia päivittäin koko elämän aikana ilman, että se aiheuttaa huomattavaa terveyshaittaa.

EFSA arvioi ferrosyanidien turvallisuutta uudelleen vuonna 2018 ja esitti johtopäätöksenä, että niistä "ei ole huolta terveydelle tällä hetkellä hyväksytyssä käyttötarkoituksessa ja käyttömäärillä". Se määritti ferrosyanidien yhteismäärän ADI:ksi 0,03 milligrammaa painokiloa kohden, eli hieman enemmän kuin Ruokavirasto. 

"Saatavilla olevan aineiston perusteella ferrosyanidien toksisuutta pidetään yleensä ottaen alhaisena, sillä se imeytyy huonosti eikä kerry ihmisen elimistöön", EFSA:n edustaja kertoi AFP:lle sähköpostitse 14.6.2024.

Väitteissä myös verrataan natriumferrosyanidia syanidiin, joka on erittäin myrkyllistä tietyissä yhdisteissä. Tämä ei kuitenkaan koske natriumferrosyanidia.

"Natriumferrosyanidissa on syanidiosa, joka on sitoutunut rautaan, eikä se vapaudu elimistössä samalla tavalla kuin pelkkä syanidi yksinään. Ferrosyanidilla ei sen vuoksi ole samanlaista toksisuutta kuin syanidilla", Lee sanoi.

"Syanidin vapautuminen ferrosyanidista, jopa happamissa olosuhteissa (esimerkiksi mahassa ruoansulatuksen aikana), vaatii uskomattoman korkeita lämpötiloja, korkeampia, kuin missä ihmiset pystyvät selviytymään ja tuhansia asteita ja laboratoriossa luotuja olosuhteita. Myös hengitettynä riski, että ferrosyanidin voisi samastaa yksinään esiintyvään syanidiin, on vähäinen."

Natrium aiheuttaa korkeaa verenpainetta kaikenlaisissa suoloissa

Toisin kuin sosiaalisessa mediassa väitetään, ihmisten pitäisi tarkkailla suolan saantiaan suolan sisältämän natriumin, ei natriumferrosyanidin, vuoksi. Kuten joulukuussa 2023 julkaistussa faktantarkistuksessa kerrotaan, natrium aiheuttaa korkeaa verenpainetta ja erilaisissa suoloissa on sitä suunnilleen yhtä paljon. Tämä pätee väitteissä mainittuihin merisuolaan, jota saadaan merivedestä haihduttamalla, sekä ruususuolaan, jota louhitaan kallioperästä ja joka saa värinsä mineraaleista.

AFP oli aiempaa faktantarkistusta varten yhteydessä laillistettuun ravitsemusterapeuttiin ja elintapamuutoksen ja ravitsemuksen asiantuntijaan Tuija Pusaan Sydänliitosta. Sähköpostissa 27.11.2023 Pusa viittasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämään elintarvikkeiden kansalliseen koostumustietopankki Fineliin, jonka tietojen mukaan 96% merisuolasta ja 98,6% ruokasuolasta on natriumkloridia.

Sydän- ja verisuonitautien ja epidemiologian professori Francesco P Cappuccio Warwickin yliopistosta viittasi sähköpostissa AFP:lle 13.12.2023 samanlaisiin lukuihin Sveitsin liittovaltion elintarviketurvallisuus- ja eläinlääkintäviraston vuonna 2016 julkaistussa raportissa. 

Image

Natriumin määrä erilaisissa suoloissa (lähde: Prof FP Cappuccio, Warwickin yliopisto, Iso-Britannia)

Sydänliiton suolamyyttejä käsittelevässä artikkelissa (arkistoitu versio) huomautetaan, että vaikka puhdistamaton merisuola ja ruususuola voivat vaikuttaa vähemmän prosessoiduilta ja luonnollisemmilta vaihtoehdoilta kuin ruokasuola, niiden natriumpitoisuudet ovat lähes samoja ja ne ovat "yhtä haitallisia".

Cappuccio vahvisti tämän toisessa sähköpostissa 14.12. 2023. "Näiden kalliiden suolojen ostaminen on rahanhukkaa ja kannustaa ihmisiä syömään natriumkloridia siinä uskossa, että he tekevät jotain terveellistä, vaikka eivät tee (vaikka he tietäisivät, että heidän ei pitäisi syödä liikaa suolaa). Se on silkkaa huijausta!" 

Natriumkloridi, ja nimenomaan siinä oleva natrium, nostaa verenpainetta riippumatta siitä, millaisesta suolasta on kyse.

"Juuri liiallinen natriumin saanti on liitetty lisääntyneeseen kohonneen verenpaineen riskiin", ravitsemusasiantuntija Laura Bosman sanoi AFP:lle sähköpostitse 5.12.2023. Bosmanilla on ravitsemus- ja terveysalan maisterintutkinto, ja hän työskentelee sisällöntuottajana Euroopan ruokatietoneuvosto Euficissa. Eufic on EU-rahoitteinen voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tarkoituksena on tehdä ruokaan ja terveyteen liittyvästä tieteestä suurelle yleisölle saavutettavaa. 

"Elimistö ei tee eroa merisuolan ja ruokasuolan natriumin välillä – kaikki ruokavalion natriumin lähteet lisäävät tätä riskiä", Bosman sanoi.

Hän kertoi, että kun ihminen syö liikaa suolaa, munuaiset eivät pysty säätelemään natriumin ja veden pitoisuuksia veressä tehokkaasti ja natriumpitoisuus nousee. Tämän seurauksena keho alkaa kerätä vettä ja lisää sekä solujen ympäröivän nesteen määrää sekä veren tilavuutta verenkierrossa. 

"Lisääntynyt veren määrä lisää verisuoniin kohdistuvaa painetta, ja sydämen on työskenneltävä tehokkaammin liikuttaakseen verta ympäri elimistöä. Ajan mittaan tämä lisärasitus voi johtaa verisuonten jäykistymiseen. Jäykistyneet verisuonet puolestaan lisäävät korkean verenpaineen, sydäntautien ja aivohalvauksen riskiä", hän sanoi.

Bosman sanoi, että useimmissa Euroopan maissa syödään noin kaksi teelusikallista eli 8–12 grammaa suolaa päivässä, kun suositeltu suolan enimmäissaanti on vähemmän kuin yksi teelusikallinen eli vähemmän kuin 5 grammaa päivässä.

"Suolan saannin vähentäminen on yksi kustannustehokkaimmista keinoista, joita maat voivat tehdä kansanterveyden parantamiseksi. Joka vuosi voitaisiin välttää noin 2,5 miljoonaa kuolemaa, jos suolan saanti vähennettäisiin alle 5 grammaan", hän sanoi. 

Kuten Yle uutisoi vuonna 2019, THL:n luvut osoittivat, että melkein kaikki suomalaiset miehet ja 96% naisista syövät liikaa suolaa. Jutussa viitataan THL:ään tietoihin, joiden mukaan lihatuotteet ja viljavalmisteet, kuten leipä, ovat suolan suurimpia lähteitä. Niitä seuraavat maitovalmisteet, juusto ja kasvis- ja perunaruoat. Monissa kalaruoissa on myös paljon suolaa, jutussa sanotaan. 

Suola voi helpottaa tietynlaisia lihaskramppeja

Päivityksissä annetaan ymmärtää, että suola helpottaa lihaskramppeja. Menetetyn natriumin korvaaminen voi auttaa, mutta useimmat lihaskrampit johtuvat muista syistä.

Bosman sanoi, että on totta, että mineraalit kuten natrium ja kalium, joita on myös suolassa, ovat elektrolyytteja, jotka osallistuvat nestetasapainon säätelyyn soluissa ja niiden ympärillä, myös lihassoluissa. Minkä tahansa suolan syöminen voi auttaa korvaamaan menetettyä natriumia, mutta elektrolyyttien epätasapaino on vain yksi syy lihaskrampeille eli suola ei ehkäise niitä kaikissa tapauksissa, hän sanoi.

"Jos lihaskrampit liittyvät nestehukkaan tai elektrolyyttien epätasapainoon, riittävä veden saanti ja/tai tasapainoinen ruokavalio, johon kuuluu riittävä määrä eri lähteistä, mukaan lukien merisuolasta ja ruokasuolasta, tulevaa natriumia ja kaliumia, voivat olla hyödyllisiä."

Hän lisäsi kuitenkin, että on aina suositeltavaa konsultoida terveydenhoidon asiantuntijaa kramppien syyn selvittämiseksi. 

Sydänliiton suolamyyttiartikkelissa kirjoitetaan ajatuksesta, että suolakiteen imeskely vähentää lihaskramppeja esimerkiksi urheilusuorituksen aikana. "Todellisuudessa krampit johtuvat todennäköisemmin kuumista olosuhteista, lihasväsymyksestä ja nesteenpuutoksesta tai muusta lääkityksestä, eivätkä natriumin puutoksesta", artikkelissa huomautetaan.