Merisuola on yhtä haitallista verenpaineelle kuin ruokasuolakin, toisin kuin sosiaalisessa mediassa väitetään
- Julkaistu 18. joulukuuta 2023 14:46
- Lukuaika: 9 minuuttia
- Teksti: Anna HOLLINGSWORTH, AFP Suomi
Tekijänoikeus © AFP 2017-2024. Sisältöjen kaupallinen käyttö vaatii tilauksen. Lue lisää täältä.
"Vaikka suolan aiheuttamassa verenpaineessa on totuutta, tämä koskee vain jalostettua valkoista pöytäsuolaa, jota näette usein suolasäiliöissä ravintoloissa. Tämä johtuu siitä, että nämä suolat on riisuttu hyödyllisistä mineraaleistaan ja niissä on vain natriumia ja klooria, jotka aiheuttavat epätasapainoa ja sairauksia kehossa", väitetään suomenkielisessä Facebook-päivityksessä, joka julkaistiin marraskuun 2023 alussa ja jota on jaettu sen jälkeen yli 300 kertaa. Siinä väitetään lisäksi, että merisuola auttaa "tasapainottamaan kehoa ja tarjoamaan sille olennaisia ravintoaineita, joita se ei saa nykyaikaisesta ruokavaliosta".
Päivityksessä listataan useita väitteitä merisuolan terveyshyödyistä ja kannustetaan lukijoita lisäämään merisuolaa päivittäiseen ruokavalioonsa, sillä sen sanotaan olevan "todella ravitseva ja parantava superfood".
Päivityksessä on linkki yhdysvaltalaiseen blogiin, joka julkaistiin alun perin vuonna 2017 ja jossa on sama teksti englanniksi.
Ravitsemuksen ja sydäntautien asiantuntijat kertoivat AFP:lle, että meri- ja ruokasuola ovat ravitsemuksellisesti käytännössä samoja ja että kumman tahansa liiallinen kulutus aiheuttaa korkeaa verenpainetta.
Meri- ja ruokasuolalla ei ole merkittäviä ravitsemuksellisia eroja
Meri- ja ruokasuola tulevat eri lähteistä, ja niiden valmistusprosessit ovat erilaiset, mutta ne ovat ravitsemuksellisesti keskenään käytännössä samanlaisia natriumsisältönsä vuoksi, asiantuntijat sanoivat AFP:lle.
AFP puhui ravitsemusasiantuntija Laura Bosmanille, jolla on ravitsemus- ja terveysalan maisterintutkinto ja joka työskentelee sisällöntuottajana Euroopan ruokatietoneuvosto Euficissa. Eufic on EU-rahoitteinen voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tarkoituksena on tehdä ruokaan ja terveyteen liittyvästä tieteestä suurelle yleisölle saavutettavaa. Bosman kertoi AFP:lle sähköpostitse 5.12.2023, että ruokasuola louhitaan maanalaisista suolavarastoista, minkä jälkeen se prosessoidaan epäpuhtauksien poistamiseksi ja lisäaineita voidaan lisätä paakkuuntumisen estämiseksi. Facebook-päivityksessä mainitaan, että ruokasuolassa on ”ferrosyanidia” paakkuuntumisenestoaineena. Ruokaviraston mukaan kaliumferrosyanidi eli E536 on ruokasuolassa ja ruokasuolatuotteissa käytetty paakkuuntumisenestoaine, jota koskee enimmäismäärärajoitus.
”Ruokasuola on suurimmaksi osaksi puhdasta natriumkloridia prosessoinnin jälkeen, joskus siinä on lisättyä jodia jodin puutteen vuoksi”, Bosman sanoi.
Merisuola on sen sijaan meriveden haihtumisen tulos. Mitä päivityksen väitteeseen, että merisuolassa on eri mineraaleja, tulee, Bosman sanoi, että on totta, että se sisältää ”erittäin pieniä määriä mineraaleja kuten magnesiumia, kaliumia ja kalsiumia”. Hän korosti, että merisuola on suurimmaksi osaksi natriumia aivan kuten ruokasuolakin ja että liika natrium ”lisää korkean verenpaineen riskiä”.
Tarkat arviot natriumin määrästä erilaisissa suoloissa vaihtelevat hieman lähteestä riippuen, mutta se on pääainesosa niissä kaikissa. Laillistettu ravitsemusterapeutti ja elintapamuutoksen ja ravitsemuksen asiantuntija Tuija Pusa Sydänliitosta sanoi AFP:lle sähköpostitse 27.11.2023, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämän elintarvikkeiden kansallisen koostumustietopankki Finelin tietojen mukaan 96% merisuolasta ja 99,8% ruokasuolasta on natriumkloridia. Sydän- ja verisuonitautien ja epidemiologian professori Francesco P Cappuccio Warwickin yliopistosta viittasi samanlaisiin lukuihin Sveitsin liittovaltion elintarviketurvallisuus- ja eläinlääkintäviraston vuonna 2016 julkaistussa raportissa.
Päivityksessä väitetään, että pinkissä Himalajan suolassa on 84 erilaista mineraalia ja kelttiläisessä merisuolassa 34 ja että nämä "ravitsevat ja vahvistavat kehoamme", sillä yksipuolinen maanviljely ja epäasianmukaiset viljelykäytännöt ovat johtaneet siihen, että ruoassa on vähemmän mineraaleja kuin ennen.
Kuten esimerkiksi tässä National Geographicin artikkelissa (arkistoitu versio) kerrotaan, ravinteiden määrä monissa viljelykasveissa on vähentynyt viimeisen 70 vuoden aikana nykyaikaisten maanviljelyprosessien vuoksi ja tällä voi olla vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Merisuolassa olevien mineraalien määrät ovat kuitenkin liian pieniä, että ne edistäisivät päivittäisten saantisuositusten täyttymistä, Bosman sanoi. "Meidän pitäisi syödä sitä useita teelusikallisia saadaksemme päivittäisen mineraalimäärämme", hän lisäsi. Esimerkiksi yksi teelusikallinen – eli 5 g, päivittäinen enimmäissaantisuositus – merisuolaa antaa vain 0,08% kaliumin saantisuosituksesta, 0,27% kalsiumista, 0,62% magnesiumista ja 1,36% raudasta. "Toisin sanoen suolaan luottaminen merkittävänä mineraalien lähteenä ei ole tehokas eikä kestävä ravitsemuksellinen strategia", hän sanoi ja lisäsi, että vaikka luonnossa on monia mineraaleja, ihminen tarvitsee niistä vain 14:ää pysyäkseen hengissä.
Cappuccio oli samaa mieltä. "Mineraalien määrä merisuolassa on mitätön, eikä sillä ole ravitsemuksellista arvoa", hän sanoi.
Sydänliiton suolamyyttejä käsittelevässä artikkelissa (arkistoitu versio) huomautetaan, että vaikka puhdistamaton merisuola ja ruususuola voivat vaikuttaa vähemmän prosessoiduilta ja luonnollisemmilta vaihtoehdoilta kuin ruokasuola, niiden natriumpitoisuudet ovat lähes samoja ja ne ovat "yhtä haitallisia". Cappuccio vahvisti tämän toisessa sähköpostissa 14.12. "Näiden kalliiden suolien ostaminen on rahanhukkaa ja kannustaa ihmisiä syömään natriumkloridia siinä uskossa, että he tekevät jotain terveellistä, vaikka eivät tee (vaikka he tietäisivät, että heidän ei pitäisi syödä liikaa suolaa). Se on silkkaa huijausta!"
Ihmiset tarvitsevat natriumia mutteivät liika
Kuten Euficin suolaa käsittelevällä sivulla (arkistoitu versio) selitetään, sekä natrium että kloridi ovat välttämättömiä monien ruumiintoimintojen kannalta. Ne auttavat säätelemään verenpainetta, hallitsemaan nestetasapainoa, pitämään yllä oikeanlaisia olosuhteita lihasten ja hermojen toiminnalle sekä mahdollistamaan ravinteiden imeytymisen ja kuljettamisen solukalvojen läpi. Lisäksi kloridi vaikuttaa mahahapon tuottamiseen, mikä liittyy ruoansulatukseen.
Suolan tarkkaa päivittäistä vähimmäistarvetta ei tiedetä, sivulla sanotaan, mutta sen on arvioitu olevan 1,25–2,5 g päivässä. Tämä vastaa vastaa 0,5–1 g natriumia. "Koska suolaa on monissa eri ruoissa, puutteen riski on alhainen", sivulla mainitaan.
Sydänliiton suolamyyttiartikkelissa selitetään, että monissa ruoka-aineissa on natriumia luonnollisesti ja että tämä riittää täyttämään elimistön päivittäisen tarpeen, minkä vuoksi lisättyä suolaa ei tarvita.
Sen sijaan useimmat eurooppalaiset syövät liikaa suolaa, keskimäärin 8–12 g päivässä. Liiallinen suolan saanti on yhteydessä korkeaan verenpaineeseen.
Toisin kuin päivityksessä väitetään, natriumilla on sama vaikutus verenpaineeseen riippumatta siitä, saako sitä meri- vai ruokasuolasta.
"Juuri liiallinen natriumin saanti on liitetty lisääntyneeseen kohonneen verenpaineen riskiin", Bosman sanoi. "Elimistö ei tee eroa merisuolan ja ruokasuolan natriumin välillä – kaikki ruokavalion natriumin lähteet lisäävät tätä riskiä."
Hän selitti, että kun ihminen syö liikaa suolaa, munuaiset eivät pysty säätelemään natriumin ja veden pitoisuuksia veressä tehokkaasti ja natriumpitoisuus nousee. Tämän seurauksena keho alkaa kerätä vettä ja lisää sekä solujen ympäröivän nesteen määrää sekä veren tilavuutta verenkierrossa. "Lisääntynyt veren määrä lisää verisuoniin kohdistuvaa painetta, ja sydämen on työskenneltävä tehokkaammin liikuttaakseen verta ympäri elimistöä. Ajan mittaan tämä lisärasitus voi johtaa verisuonten jäykistymiseen. Jäykistyneet verisuonet puolestaan lisäävät korkean verenpaineen, sydäntautien ja aivohalvauksen riskiä", hän sanoi.
Sen sijaan päivityksessä väitetään, että korkea verenpaine on seurausta tulehduksesta kehossa. Tämän sanotaan johtuvan suuresta sokerin ja ruokasuolaa sisältävien prosessoitujen ruokien saannista. Lisäksi väitetään, että merisuolan mineraalit vähentävät tulehdusta.
Cappuccio sanoi, että näin ei ole. "Korkea verenpaine ei johdu tulehduksesta – se aiheuttaa tulehdusta valtimoissa endoteelihankauksen ja verisuonien sisäpinnan (endoteelin) vahingoittumisen vuoksi." Endoteelihankaus tarkoittaa veren virtauksesta verisuonten seinämään kohdistuvaa voimaa.
Bosman lisäsi, että joissakin tutkimuksissa on esitetty, että tulehdusmerkkiaineilla voi olla merkitystä korkean verenpaineen kehittymisessä, mutta suhteen tarkkaa laatua ja siihen liittyviä mekanismeja "tutkitaan yhä".
Cappuccio selitti, että sokeri ei ole tunnettu korkean verenpaineen syy, mutta se vaikuttaa ylipainon ja diabeteksen kehittymiseen ja nämä puolestaan aktivoivat verenpainetta lisääviä mekanismeja.
"Ei ole mitään todisteita, että merisuolan syöminen vähentäisi tulehdusta", hän lisäsi.
Sen sijaan natriumin saannin vähentäminen – riippumatta siitä, tuleeko se meri- vai ruokasuolasta – on keskeinen tapa korkean verenpaineen torjumiseksi.
Bosman sanoi, että useimmissa Euroopan maissa syödään noin kaksi teelusikallista eli 8–12 g suolaa päivässä, kun suositeltu suolan enimmäissaanti on vähemmän kuin yksi teelusikallinen eli vähemmän kuin 5 g päivässä. "Suolan saannin vähentäminen on yksi kustannustehokkaimmista keinoista, joita maat voivat tehdä kansanterveyden parantamiseksi. Joka vuosi voitaisiin välttää noin 2,5 miljoonaa kuolemaa, jos suolan saanti vähennettäisiin 5 g:aan", hän sanoi.
Kuten vuonna 2019 uutisoitiin, THL:n luvut osoittivat, että melkein kaikki suomalaiset miehet ja 96% naisista syövät liikaa suolaa. Jutussa viitataan THL:ään tietoihin, joiden mukaan lihatuotteet ja viljavalmisteet, kuten leipä, ovat suolan suurimpia lähteitä. Niitä seuraavat maitovalmisteet, juusto ja kasvis- ja perunaruoat. Monissa kalaruoissa on myös paljon suolaa, jutussa sanotaan.
"Mikään suolavalmiste ei ole ravitseva ja parantava superfood", Pusa sanoi päivityksen väitteestä, jossa ihmisiä kannustetaan lisäämään suolaa päivittäiseen ruokavalioonsa. "Merisuola on yhtä haitallista kuin pöytäsuolakin sydän- ja verisuoniterveyden kannalta. Suurin osa suomalaisista saa suolaa liikaa."
Suola ei aiheuta nestehukkaa
Korkean verenpaineen lisäksi päivityksessä mainitaan useita muita harhaanjohtavia ja epätosia väitteita merisuolan terveysvaikutuksista.
Yksi väitteistä on, että merisuola pitää ihmisen nesteytettynä toisin kuin ruokasuola, jonka väitetään aiheuttavan nestehukkaa ja poistavan tarpeellisia mineraaleja. Merisuolan väitetään myös vähentävän nesteen kertymistä toisin kuin ruokasuolan, sillä "erityisesti kalium ja natrium" "auttavat vapauttamaan kertyneen nesteen".
"Nestehukka syntyy, kun elimistö menettää enemmän nesteitä kuin saa", Bosman selitti. Kuten aiemmin mainittiin, natrium auttaa hallitsemaan kehon nestetasapainoa ja on välttämätöntä nesteytyksen kannalta. Se ei kuitenkaan aiheuta nestehukkaa. "Kun syömme liikaa natriumia, tämä johtaa siihen, että kehoon kertyy enemmän vettä kompensoimaan syötyä ylimääräistä natriumia. Tämän seurauksena henkilö voi tuntea janoa tai hänellä voi olla kuiva suu ja hän voi virtsata useammin", hän sanoi. "Liiallinen natriumin saanti voi aiheuttaa nesteen kertymistä ja johtaa oireisiin, jotka saattavat muistuttaa nestehukkaa, mutta nestehukan syy on riittämätön nesteen saanti tai liiallinen nesteen menetys, ei natrium itsessään. Kaikki, mitä nestehukan korjaamiseksi tai ehkäisemiseksi täytyy tehdä, on juoda enemmän vettä."
Veden kertyminen koskee natriumia yleisesti, Cappuccio sanoi. "Mikä tahansa natriumsuola aiheuttaa sitä."
Bosman lisäsi: "Vaikka suuri kaliumin saanti voi auttaa natriumpitoisuuden tasapainottamisessa ja verenpaineen laskemisessa, merisuolassa olevilla määrillä ei todennäköisesti ole selvää vaikutusta."
Mitä mineraalien menettämiseen tulee, on totta, että ruokavaliot, joissa on paljon natriumia, vahingoittavat kehon kalsiumtasapainoa, sillä luiden kalsiumvarastoja käytetään ylimääräisen natriumin poistamiseen virtsan kautta, Bosman sanoi. Lisäksi natrium vaikuttaa yhdessä kloridin ja kaliumin kanssa kehon vesimäärän säätelyyn ja lihas- ja hermosolujen tavallisen toiminnan tukemiseen, hän lisäsi. "Natrium ei kuitenkaan aiheuta näiden tarpeellisten mineraalien menettämistä. Itse asiassa näiden kolmen mineraalin oikea tasapaino ruokavaliossa – erityisesti varmistamalla, että syömme riittävästi kaliumia ja pidämme suolan saantimme suositusten puitteissa – on keskeistä terveelle verenpaineelle ja sairausriskin vähentämiselle."
Lihaskramppien taustalla voi olla useita syitä
Toinen väite on, että merisuolan mineraalit vaikuttavat kehon elektrolyyttitasapainoon ja että ne näin ollen voivat ehkäistä lihaskramppeja.
Bosman sanoi, että on totta, että merisuolan sisältämät mineraalit kuten natrium ja kalium ovat elektrolyytteja, jotka osallistuvat nestetasapainon säätelyyn soluissa ja niiden ympärillä, myös lihassoluissa. Minkä tahansa suolan – eli ei erityisesti merisuolan – syöminen voi auttaa korvaamaan menetettyä natriumia, mutta elektrolyyttien epätasapaino on vain yksi syy lihaskrampeille eli suola ei ehkäise niitä kaikissa tapauksissa, hän sanoi. "Jos lihaskrampit liittyvät nestehukkaan tai elektrolyyttien epätasapainoon, riittävä vedensaanti ja/tai tasapainoinen ruokavalio, johon kuuluu riittävä määrä eri lähteistä, mukaan lukien merisuolasta ja ruokasuolasta, tulevaa natriumia ja kaliumia, voivat olla hyödyllisiä." Hän lisäsi, että on aina suositeltavaa konsultoida terveydenhoidon asiantuntijaa kramppien syyn selvittämiseksi.
Sydänliiton suolamyyttiartikkelissa kirjoitetaan ajatuksesta, että suolakiteen imeskely vähentää lihaskramppeja esimerkiksi urheilusuorituksen aikana. "Todellisuudessa krampit johtuvat todennäköisemmin kuumista olosuhteista, lihasväsymyksestä ja nesteenpuutoksesta tai muusta lääkityksestä, eivätkä natriumin puutoksesta", artikkelissa huomautetaan.
Cappuccio sanoi, että natriumia tarvitaan yleensä 0,1 g päivässä, jotta keho toimisi normaalisti. Tämä vastaa 0,25 g suolaa. "Esi-isillämme ja nykyisillä, Amazonin viidakon tietyissä osissa asuvilla heimoväestöillä, joilla ei ole suolaa saatavilla, on tämä ruokavalio", hän sanoi ja lisäsi, että merisuolan mineraalipitoisuus on merkityksetön eli väite, että sen mineraalit vaikuttaisivat elektrolyyttitasapainoon on "epätosi".
Kaikki ruoka voi lisätä syljeneritystä
Päivityksessä väitetään myös, että merisuola parantaa ruoansulatusta, koska suolainen maku aktivoi suussa amylaasientsyymia, joka auttaa hajottamaan hiilihydraatteja syljessä, ja koska se vaikuttaa vatsahapon tuottamiseen.
"Ei ole todisteita, että merisuola parantaisi ruoansulatusta", Cappuccio sanoi.
Bosman selitti, että amylaasia erittyy suussa pureskelun aikana ja että sen käynnistävät pureskelu mekaanisena prosessina sekä ruoan maku. "Joten vaikka on totta, että suolan maku voi stimuloida syljeneritystä, tämä on totta kaikesta ruoasta", hän sanoi.
Kuten yllä on mainittu, kloridi, jota on myös ruokasuolassa, vaikuttaa osaltaan mahahapon tuottamiseen.
Terveiden henkilöiden ei pidä lisätä suolaa lisämunuaistensa vuoksi
Yksi väitteistä koskee lisämunuaisia. Päivityksen mukaan merisuola ravitsee niitä, koska ne tarvitsevat natriumin ja kaliumin "tasapainoa laadukkaan merisuolan kautta" kehon mineraalien tasapainottamiseksi.
Terveiden henkilöiden ei kuitenkaan pidä lisätä merisuolaa ruokavalioonsa tämän vuoksi.
"Vaikka on totta, että lisämunuaiset vaikuttavat natriumin ja kaliumin tasapainoon, terveillä henkilöillä ei ole mitään syytä lisätä merisuolaa ruokavalioonsa varta vasten lisämunuaisten toiminnan tukemiseksi", Bosman sanoi. "Monipuolinen ja tasapainoinen ruokavalio tarjoaa yleensä sopivan määrän natriumia ja muita tarpeellisia mineraaleja."
Hän lisäsi, että on tiettyjä sairauksia, kuten Addisonin tauti, jossa lisämunuaiset eivät tuota tarpeeksi hormoneita, ja että niissä joillekin saatetaan suositella suurempaa natriumin saantia. "Tällaiset suositukset tehdään kuitenkin yleensä terveydenhuollon ammattilaisten ohjeistuksessa ja räätälöidään niiden yksilöiden tarpeisiin, joilla on näitä sairauksia", hän sanoi.
Merisuolavesi voi auttaa iho-oireiden kanssa
Päivityksessä väitetään myös, että merisuola on erinomaista ihon terveydelle sen mineraalipitoisuuden vuoksi, että sitä on useissa kauneustuotteissa, koska se puhdistaa ihoa, ja että sen on osoitettu olevan erityisen hyödyllistä aknen, psoriasiksen, ihottumien ja ikääntymisen "hoidossa".
Kuten Medical News Todayn vuonna 2022 julkaistussa artikkelissa selitetään, syvänmeren vesi saattaa auttaa tiettyjen ihotautien, kuten atooppisen ihottuman, kanssa ja että kuumien lähteiden mineraalivesissä kylpeminen voi olla hyödyksi henkilöille, joilla on psoriasis, vaikka tämän mekanismeja ei tunneta. Suolakuorintavoiteita voidaan käyttää ihon kuorimiseen, artikkelissa sanotaan, mutta ne eivät välttämättä sovi kaikille ihotyypeille tai herkille ihoalueille kuten kasvoille.
Ehdota meille faktantarkistusta.
Ota yhteyttä