Todisteet osoittavat, että WTC-tornit sortuivat lentokoneiden törmäyksiä seuranneiden tulipalojen vuoksi, toisin kuin vanhoissa salaliittoteorioissa väitetään
- Artikkeli on yli vuoden vanha.
- Julkaistu 29. syyskuuta 2023 12:04
- Lukuaika: 7 minuuttia
- Teksti: Anna HOLLINGSWORTH, AFP Suomi
Tekijänoikeus © AFP 2017-2025. Sisältöjen kaupallinen käyttö vaatii tilauksen. Lue lisää täältä.
"Nyt kun mietitään, että kevyestä lentokonealumiista valmistettu matkustajakone törmää kerroksen 80 paikkeille ja että siinä ollut kerosiiini palaa hetkessä loppuun, niin miten ihmeessä se voisi vaikuttaa alempiin kerroksiin kuten hölynpölyssä meille vakuutetaan?" sanotaan suomenkielisessä Facebook-päivityksessä, joka julkaistiin iskujen 22. vuosipäivänä 11.9.2023. Päivitystä on jaettu yli 300 kertaa tämän jälkeen.
Siinä väitetään, että "valtamedia on systemaattisesti huijannut ihmisiä asian suhteen jo 22 vuotta", ja kyseenalaistetaan, miten rakennus romahtaa "kuin taikaiskusta", koska siinä ei näkynyt törmäyksen voimasta "mitään liikettä" ja "kaikki lämpöenergia siirtyy ylöspäin". Lisäksi päivityksessä epäillään, miten rakennus saattoi romahtaa "vapaan pudotuksen nopeutta" ilman, että alempana olevat rakenteet olisivat hidastaneet ylempien osien putoamista.
Päivityksessä on rakenteilla olevan tornitalon kuva, jonka päällä lukee: "Jos luulet, että lentokone voi mennä tämän rakenteen läpi kuin veitsi voihin, sinulta todella puuttuu kriittisen ajattelun taidot ja maalaisjärki!" Käänteinen kuvahaku tuottaa tulokseksi saman valokuvan ilman tekstiä Pinterestissä, jossa sen on julkaissut käyttäjä NYCwebStore. Sen kuvatekstissä lukee: "Kaksoistornit rakenteilla 1968–1973".
Internethaku tornien rakentamisesta tuottaa tulokseksi valokuvia, joissa näkyy sama alue New Yorkissa, mikä vahvistaa, että päivityksen valokuvassa on kyse WTC:n rakentamisesta. Esimerkiksi Timen vuonna 2015 julkaistun jutun valokuvissa näkyy useita samoja maamerkkejä kuin päivityksen kuvassa.
Päivityksessä viitataan "9/11-tornitaloihin" ja kerrotaan sitten "pilvenpiirtäjästä" yksikössä tarkentamatta, kummasta kaksoistornista on kyse.
Sortumismekanismi oli kuitenkin sama kummankin lentokoneen iskun kohteeksi joutuneen WTC-tornin kohdalla: kuten virallisessa selvityksessä ja rakennustekniikan asiantuntijoiden analyyseissa osoitetaan, lentokoneiden törmäys ei itsessään johtanut rakennusten romahtamiseen, mutta törmäyksistä seuranneet tulipalot heikensivät rakennusten tukirakenteita, mikä johti lopulta niiden romahtamiseen.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskut
WTC-kaksoistornit avattiin virallisesti huhtikuussa 1973, ja ne olivat osa laajempaa WTC-kompleksia, joka oli suunniteltu keskukseksi yrityksille ja valtion virastoille, jotka toimivat kansainvälisen kaupan alalla. Ne tuhoutuivat terrori-iskuissa 11.9.2001, kun al-Qaidan terroristit kaappasivat neljä yhdysvaltalaista lentokonetta.
Päivän tapahtumat on jäljitetty minuutin tarkkuudella. Aikajana (arkistoitu versio) on nähtävissä 9/11 Memorial and Museum -keskuksen sivuilla.
Aikajanassa näkyy, kuinka klo 8:46 paikallista aikaa viiden terroristin kaappaama Boeing 767 -lentokone lensi WTC:n pohjoistorniin (WTC 1). "Viisi kaappaajaa lensi American Airlinesin lennon 11 World Trade Center 1:n (pohjoistorni) kerroksiin 93–99. 76 matkustajaa ja 11 miehistön jäsentä lentokoneessa ja sadat ihmiset rakennuksen sisällä kuolivat välittömästi. Törmäys katkaisee kaikki kolme hätäportaikkoa, ja satoja ihmisiä jää jumiin 91. kerroksen yläpuolelle", aikajanassa sanotaan.
Klo 9:03 toinen, niin ikään terroristien kaappaama Boeing 767 -lentokone törmäsi etelätorniin (WTC 2).
Etelätorni romahti klo 9:59 ja pohjoistorni klo 10:28.
Kolmas lentokone törmäsi Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus Pentagoniin, ja neljäs kone syöksyi pellolle lähellä Shanksvillea Pennsylvaniassa sen jälkeen, kun matkustajat ja henkilökunta nousivat terroristeja vastaan. Iskuissa kuoli 2 977 ihmistä, ja eloonjääneet ja auttajat kärsivät vieläkin myrkyllisten materiaalien vaikutuksista, vammoista ja tapahtumien psykologisista seurauksista.
Sortuminen tulipalojen seurauksena
Yhdysvaltain hätätilavirasto FEMA ja standardisointi- ja teknologiainstituutti NIST tekivät selvitykset WTC-tornien sortumisesta. FEMA:n raportti julkaistiin vuonna 2002 ja NIST:n vuonna 2005. Kuten kolmen rakennustekniikan asiantuntijan (joista yksi oli mukana NIST:n selvityksessä) The Conversationissa vuonna 2021 julkaistussa artikkelissa (arkistoitu versio) sanotaan, kumpaakin raporttia on kritisoitu eivätkä selvitykset olleet "virheettömiä", mutta "niiden selitys rakennusten romahtamisesta on laajasti hyväksytty".
Kuten NIST:n raporttia koskevalla usein kysyttyjä kysymyksiä -sivulla (arkistoitu versio) kerrotaan yhteenvetona, tornit eivät sortuneet lentokoneiden törmäyksen suorana seurauksena. Sen sijaan törmäyksiä seuranneet tulipalot heikensivät rakennusten rakenteita, mikä johti lopulta niiden romahdukseen.
Sosiaalisen median päivityksessä vihjataan, että lentokone ei voinut vaikuttaa törmäyskohdan alapuolella oleviin kerroksiin siksi, että kone oli valmistettu "kevyestä lentokonealumiinista", ja siksi, että kerosiini "palaa hetkessä loppuun" ja lämpöenergia siirtyy ylöspäin.
NIST:n selvityksen mukaan törmäys vahingoitti tukipilareita, mikä teki rakenteista herkempiä tulipaloille. "Lentokoneiden törmäys katkaisi ja vahingoitti tukipilareita, irrotti teräksisiä lattiaristikoita ja teräspilareita päällystävää paloeristettä ja levitti lentopetrolia laajasti useisiin kerroksiin", sivuilla selitetään. Tämä johti "epätavallisen suureen määrään lentopetrolin sytyttämiä monikerroksisia tulipaloja", jotka irrottivat paloeristeitä niin, että lattiat painuivat alas ja vetivät reunapilareita sisäänpäin. "Tämä johti reunapilareiden taipumiseen sisäänpäin ja WTC 1:n eteläpuolen ja WTC 2:n itäpuolen pettämiseen, mikä käynnisti kummankin tornin romahtamisen", sivuilla sanotaan.
Professori Barzin Mobasher kestävän tekniikan ja rakennetun ympäristön laitokselta Arizonan yliopistosta oli samaa mieltä. Hän "kannattaa vahvasti" teoriaa "pilareiden pettämisestä sen seurauksena, että paloeristemateriaalit menettäneisiin pilareihin kohdistui liiallista lämpöä", hän sanoi AFP:lle sähköpostitse 25.9.2023.
"Yläpuolella olevien kerrosten paikallinen kuumentuminen aiheuttaa sen, että pilarit menettävät jäykkyyttä ja lujuutta. Paikalta otetut kuvat näyttävät selvästi, että useita kerroksia vaurioitui, kuten NIST:n raportista käy ilmi. Lentopetrolia täyteen tankatuissa koneissa oli tuhansia galloneita lentopetrolia, joka levisi kolmeen kerrokseen, osa tulipalosta oli lentopetrolin välitöntä palamista, kuten liekkien väri osoittaa."
FEMA:n raportissa (arkistoitu versio) sanotaan, että vaikka lentopetrolin palamisen aiheuttama lämpö ei vaikuttanut riittäneen käynnistämään romahdukset, palava polttoaine levisi useisiin kerroksiin ja sytytti suuren osan niiden sisustuksista tuleen, mikä johti samanaikaisiin tulipaloihin useassa kerroksessa. Raportin mukaan lämpö oli verrattavissa "suuren kaupallisen voimalaitoksen tuottamaan tehoon".
Alemmat kerrokset eivät pystyneet kannattelemaan ylempien kerrosten painoa.
Palontorjuntatekniikkaan erikoistunut emeritusprofessori James G. Quintiere Marylandin yliopistosta vahvisti, että kerrokset romahtivat niiden päälle putoavien ylempien kerrosten painon alla. "Tornit romahtivat suoraan alaspäin, sillä kun useita palavia kerroksia romahti, seuraavaan kerrokseen kohdistunut paino oli liikaa ristikoiden liitoksille. Eli ne kaatuivat kuin dominopalikat", hän sanoi AFP:lle sähköpostitse 18.9.2023.
NIST:n selvityksen usein kysyttyjä kysymyksiä -sivulla selitetään myös, että paino oli "enemmän kuin riittävä" aiheuttamaan niiden kerrosten romahtamisen, jotka olivat ensimmäisinä romahtaneiden kerrosten alla. Ehjä kerros olisi voinut kannatella 11 lisäkerrosta, jos paino olisi asetettu sen päälle tasaisesti, ja kuutta lisäkerrosta, jos paino tulisi sen päälle yhtäkkisesti, sivuilla kerrotaan. Romahduksessa paino toimi jälkimmäisellä tavalla eli yhtäkkisesti, ja "koska kerrosten lukumäärä arvioidun romahtamisen alkamiskerroksen yläpuolella oli enemmän kuin kuusi kummassakin WTC-tornissa (12 kerrosta WTC 1:ssä ja 29 kerrosta WTC 2:ssa), kerrokset romahtamisen alkamispisteen alapuolella eivät pystyneet kannattelemaan rakennusten ylempien kerrosten yhtäkkistä painoa".
Kuten koko raportin osiossa E.3 (arkistoitu versio) kerrotaan, tornit kestivät lentokoneiden törmäykset ja "olisivat pysyneet pystyssä ilman irronneita eristeitä (paloeristeet) ja siitä seuranneita tulipaloja useassa kerroksessa".
Myös FEMA:n raportissa (arkistoitu versio) sanotaan, että tornit "olisivat voineet pysyä pystyssä vahingoittuneina" ellei niihin olisi kohdistunut "jotain merkittävää lisäkuormitusta". Lentokoneiden törmäysten aiheuttamat tulipalot olivat tällainen kuormitus. "Lämpö aiheutti usean minuutin ajan lisäkuormitusta vaurioituneisiin rakennekehikoihin ja samalla pehmitti ja heikensi näitä kehikoita. Tämä lisäkuormitus ja siitä johtuneet vauriot riittivät kummankin rakenteen romahtamisen käynnistämiseen", raportissa sanotaan.
Fysiikan lait selittävät romahduksen nopeuden
Päivityksessä vihjataan myös, että romahdus oli liian nopea "valtamedian" selitykseen nähden, ja sanotaan, että romahdus tapahtui vapaan putouksen nopeudella eikä mikään ollut hidastamassa sitä.
Romahduksen nopeutta käsitellään Smithsonian Instituten videolla (arkistoitu versio). Siinä sanotaan, että NIST:n selvityksessä ei käsitelty romahdukseen liittyviä fysiikan periaatteita, mikä "jätti oven auki salaliittoteoreetikoille, jotka viittaavat odottamattoman nopeaan romahdukseen". Videolla selitetään salaliittoteorioiden kumoamiseksi, kuinka ydinkemisti Frank Greening mallinsi tornien romahduksen niiden oman painonsa alla ja osoitti, että yhden kerroksen pettäessä ylempien kerrosten paino aiheuttaisi kunkin alemman kerroksen pettämisen juuri niin kuin romahduksessa tapahtui. Mallissa huomioitiin myös erot tornien romahtamisvauhdissa. Etelätornissa oli törmäyskohdan yläpuolella enemmän kerroksia, joten se romahti nopeammin kuin pohjoistorni.
"Kun rakennus alkoi romahtaa, sitä ei voinut pysäyttää. Se oli kaiken tieltään tuhoava voima. Pohjoistornin yläosan massa vastasi Titanicin massaa. Se on noin 38 000 tonnia", Greening sanoo videolla.
Myös Mobasher sanoi, että romahduksen vauhti noudatti fysiikan lakeja. "Painovoima on kyseessä oleva laki. Kun kerrokset romahtavat toistensa päälle, kerrosten kokonaispaino lisääntyy kumulatiivisesti eli kerroksen potentiaalienergia muuttuu liike-energiaksi", hän sanoi ja selitti, että romahtava rakennus saavutti noin 80 mph:n (129 km/h:n) nopeuden. "Rajanopeutta ei ollut, sillä putoavan objektin massa lisääntyi jokaisen romahtavan kerroksen kohdalla. Rakennuksen vauhti kiihtyi alaspäin mentäessä", hän selitti ja lisäsi, että sama prosessi toimii toiseen suuntaan, kun pallo heitetään ylöspäin. "Sen vauhti hidastuu, koska sen massa on vakio ja se toimii putoamiskiihtyvyyttä vastaan."
Rajanopeus tarkoittaa suurinta mahdollista nopeutta, jonka putoava kappale voi saavuttaa.
Törmäysten aiheuttama värähtely ei ollut näkyvää
Päivityksessä kyseenalaistetaan lentokoneiden vaikutus rakennuksiin myös väittämällä, että torneissa ei näkynyt liikettä törmäyksen voimasta.
Mobasher selitti, että korkeat rakennukset suunnitellaan niin, että ne vaimentavat sivulta tulevien voimien, kuten tuulen, aiheuttamia värähtelyitä, sillä muuten värähtelyt aiheuttaisivat pahoinvointia rakennuksessa olevissa ihmisissä.
"Sellaiset rakenteet ovat tavallisia ja tarpeellisia minkä tahansa korkean rakennuksen värähtelyiden vähentämiseksi", hän sanoi ja lisäsi, että WTC:n tapauksessa rakennusten putkimainen rakenne mahdollisti sen, että ne vastustivat värähtelyä. "Voidaan sanoa, että värähtelyä on odotettavissa jopa noiden törmäysten seurauksena,mutta värähtelyt loppuvat melko nopeasti noin minuutissa, ja se, että rakennukset kestivät tulipaloa melkein tunnin, kertoo paljon niiden eheydestä."
Oli odotettavissa, että lentokoneiden törmäysten seurauksena syntyi värähtelyä, mutta tämä ei tarkoita, että värähtely olisi ollut näkyvää. "Lentokoneen koko liikemäärä siirtyi rakennukseen törmäyshetkellä, joten jotakin värähtelyä täytyi esiintyä kuten myös laaja-alaisten vaurioiden vuoksi sitoutunutta energiaa", Mobasher sanoi. "Näkyvä värähtely ei kuitenkaan ole järkevästi odotettavissa", hän sanoi ja selitti, että värähtelyt olivat muutaman tuuman suuruusluokkaa ja että "kameroilla ei välttämättä ole herkkyyttä havaita värähtelyä ja sen taajuutta".
Ehdota meille faktantarkistusta.
Ota yhteyttä